h-hetkiä

Mitenhän sitä muistaisi aina olla onnellinen pienistä asioista, joita mahtuu jokaiseen päivään enemmän kuin ehtii laskea? Tänään:

• Hymyilevä lapsi sai helpotusta vatsavaivoihinsa ja nukkui hyvin. Punainen, kilisevä tilkkupallo sängyn yläpuolella oli hirveän hauska ja sai osansa pienen juttelusta ja naurusta.
  
• Hippihenkinen onnittelukortti kätki taakseen Hannele Huovin ihanan Kun on oikein pieni -runon (alla), ja päätyi ilmoitustaululle kun muut kastekortit laitettiin talteen Nupun omaan muistolaatikkoon.
• Huutavaan nälkään kiireessä kyhätty seesamibroileri näytti aurinkoiselta ja maistui hyvältä. Paahdettuja seesaminsiemeniä jäi vielä naposteltavaksikin.
  
• Hurjat grunge-vuodet resuisine flanellipaitoineen, paksuine mustine kajaleineen, repaleisine kynsilakkoineen ja suurine villapipoineen palautuivat mieleen ja toivat virneen kasvoille vanhoja valokuva-albumeja selatessa. Kaupan alennuskorista löytyi Seattle-paita.
• Hauskoja vanhoja teepannuja sekä muutama maitotonkka oli kätketty kaiken romun keskelle kaappiin, jota mies tekemisen (ja säilytystilan) puutteessa alkoi siivota.

Päivää on vielä jäljellä. Tänään yritän muistaa iloita kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita vielä eteen tulee. Ja olla oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.