survival skills 1
Yhtenä aamuna päätin kävellä töihin. Ohi talveksi tai iäksi hylättyjen huviloiden, pitkin rantapolkuja, läpi pienen metsän ja lempikaupunginosani. Lähempänä kaupunkia tuuli, vedet oli jäässä, mulla oli päässä pipo ja kaulahuivi, kurkistelin röyhkeästi ihmisten pihoihin. Olin onnellinen, etten ollut lenkillä, kävelin vaan ja ajatukset lensi sinne tänne.
Perillä töissä tunsin olevani uskomattoman elossa.
***
The other day I walked to work. Past silent villas abandoned for the winter or for good, along paths following the shoreline, through a tiny forest and my favourite neighbourhood in town. The closer I got to downtown the stronger the wind was, the sea was covered in a thin layer of ice, I wore a woolly hat and a scarf around my head, sneakily peeking into people's houses and gardens. I was happy that I wasn't on a run, just walked slowly while my thoughts went here and there.
At work I felt vigorously alive.
Minä en useinkaan käy lenkillä, kävelemässä vain. Päämäärättömästi ja päämäärällisesti. On ihanaa vain kävellä, siinä ei koskaan eksy ajatuksiin se, että "vielä kilometri, niin suoritus on valmis". Lenkillä minulle ainakin käy helposti niin, että ajattelee vain sitä lenkkiä: tahtia, matkaa, onko lenkkarit hyvin.
ReplyDeleteOlen huomannut, että lenkkeily ei minua juurikaan rentouta, mutta kun melkein saman asian pukee asuun "käveleminen", ajatukset ovatkin yhtäkkiä aivan vapaat.
Lempeä tapa siirtää itsensä ja ajatuksensa kotoa töihin. Etenkin ajatukset tarvitsevat aikaa ehtiäkseen perille, huomatakseen paikan vaihdoksen.
ReplyDeleteIlona, veit sanat suustani, juuri tuota tarkoitin tuolla lenkkeilylauseellani.
ReplyDeleteMerruli, juuri näin. Toivoisin, että voisin kävellä aina, mutta kun en voi, olisi kiva että ajomatka töihin olisi jotenkin raikkaampi kuin se aamuruuhka, missä autolla hissuttelemme. Pitäisi varmaan muuttaa kauemmas kaupungista.
Ihanaa, kun aina joskus löytyy tällaisia blogeja niinkuin tämä sun. Tällaisia mistä tulee rauhallinen ja hyvä fiilis.
ReplyDelete