seitsemän asiaa sitruunasta

Sain Jonnalta hienon tunnustuksen, kiitos! Olen kirjoittanut aiemmin seitsemän tunnustusta ja tällä viikolla myös seitsemän oppimaani asiaa, joten ei enää samoja, tänään kerron seitsemän asiaa minusta ja sitruunasta, se on nyt jotenkin pinnalla, mielessä, että tästä voisin kertoa.

1. Löysin sitruunan hedelmänä vasta aikuisiällä. En muista että lapsuudenkodissani olisi koskaan ollut sitruunoita kaapissa, mutta muisti nyt on semmoinen kuin on, eihän siitä koskaan voi tietää, ehken vain ollut niistä kiinnostunut, ehkä ne jäivät toisten hedelmien piiloon. Meillä oli kyllä paljon hedelmiä, tykkäsin banaaneista ja omenoista ja mandariineista ja päärynöistä ja kiiveistä ihan niin kuin tyttäreni nyt. Häntä ei tunnu haittaavan sekään kun kädet sotkeentuu, minä en yhtään tykkää hedelmistä jotka pursuavat käsille kun niitä syö, en nykyään, en muista haittasiko se minua lapsena.

2. Sitrustuoksuista olen kyllä tykännyt aina, teininä kun ostettiin niitä ensimmäisiä hajuvesipulloja marketin hyllyiltä en yhtään tykännyt niistä karkkituoksuista joista muut, vaan keveistä, kirpakoista sitruksista. Tykkään edelleen, vaikka käytänkin nykyään hajuvesiä harvoin lapsen allergioiden vuoksi, ikisuosikkini on Sergio Tacchinin Donna jota saa marketeista vieläkin.

3. Tällä hetkellä keittiö tuoksuu suloisesti sitruunalle kun pesin sitruunavedellä lieden ja kaakelit. Olen kokeillut viime aikoina mahdollisimman ekologisia puhdistusvälineitä, joten etikkaa ja ruokasoodaa on käytetty puhdistukseen ennenkin, mutta lehdestä bongattu sitruunavinkki toi myös mukanaan tuoksumaailman. Tein sen näin: keitin mukillisen vettä, johon sekoitin puolikkaan sitruunan mehun. Kastoin siinä luutua, ja jynssäsin. Ihan pinttyneimmän lian harjasin pois sitruunaveteen kastetulla tiskiharjalla. Puhdasta tuli!

4. Sitruunavettä, johon on sekoitettu teelusikallinen hunajaa, juon myös aamuisin silloin kun olo tuntuu jotenkin nuutuneelta. Uskomatonta, miten se virkistää mieltä ja kehoa -- paljon paremmin kuin vaikka kahvi.

5. Sitruunankeltainen on yksi lempikesäväreistäni, kesällä palettini on jotenkin laajempi, tulee enemmän värejä kuin talvella, talvella tykkään mustasta ja sinisestä ja harmaasta. Ja korut otan myös kesällä käyttöön, talvella ne joutavat olla koristeina naulakoissa ja ikkunoissa ja sievillä lautasilla, kesällä ne pitää saada käsiin ja kaulaan ja korviin. Viime aikoina olen kyllä innostunut muistakin keltaisen sävyistä, varsinkin sinapinkeltaisesta, olen ihastellut noita Niinan tekemiä ranteenlämmittimiä joita hän myy Huvikumpu-kaupassaan.

6. Mieleen tulee ainoastaan yksi keltainen asia josta en tykkää, ampiaiset. Kesä ehkä hirvittäisi jo etukäteen ellen olisi saanut siedätyshoidoksi Annalta tuota upeaa korttia, laitoin sen heti keittiöön että näen sen joka päivä. Ihana Anna lähetti minulle lainaan The Creative Familyn josta kirjoitin pari päivää sitten, se vaikuttaa upealta kirjalta. Kiitos!

7. Viikonlopun puhdetöihin kuuluu nyt se lemon curd, ajattelin kokeilla sivupalkissa linkkaamaani tiny happyn Melissan reseptiä, ja miten mahtava blogi hänellä on muutenkin, inspiroidun siitä valtavasti. Puikoilla miljoona asiaa, mutta kiitollisuus oli suuri kun löysin yhden unohtuneen kerän Puroa, siitä tulee hyviä villaimuja vaippapöksyn harkkahousuihin.

Suloista, sitruunaista viikonloppua kaikille!