On ollut tämmöinen hidas muutto ja odottavainen nettitauko, ne on molemmat olleet ihan hyviä ja paikallaan. Hidas jatkuu vieläkin mutta muuttuu kohta kiireiseksi, ehkä se on koko ajan ollutkin mutta on jäänyt semmoinen olo että on oltu vaan, tehty kivoja ja nautittu.

Että päivät on katseltu laivoja, illat laivoja ja auringonlaskuja, ihmetelty miten järvi voi tuntua ihan mereltä. Että on samoiltu, minusta voi sanoa täällä että samoiltu kun ollaan niin vehreässä ja metsien ja vesien keskellä, ja tutkittu millainen on puusta pudonnut omena, milloin kirjastoauto käy, millaisissa unelmien taloissa silmä ja sielu lepää. Että ollaan saatu nauttia taikinakulhopäisen taikurin esityksistä, toisistamme, tästä ihanasta tuulesta, elokuun illoista.

Koti kumisee tyhjyyttään, tämä uusikin, paljon vanhaa meni kiertoon ja varastoon, uusia hankitaan sitten kun sopivia ja rahaa löytyy. Ei se haittaa, hyvä täällä on näinkin, kun nukkua voi ja syödä. Tytär kotiutuu. Enää ei olla puhuttu vanhasta kodista moneen päivään.