arkisia asioita

Lomakuvat, vaikka jo kotona ollaankin. Vihreät niityt ja merenrannat pohjoisen tuulineen mielessä yhtäaikaa kotiasioiden kanssa. Mutta päällimmäisenä jo ne arkiset: pyykit, labrat, ruokahuolto, puhelumaratonit terveydenhuollon byrokratiaviidakossa, Solsidanin ekolaatikko, siivous, kukkien kastelu, säilöminen. Keitän perunoita, miten rakastankaan multaisten uusien perunoiden maan tuoksua, pestä niitä puisella juuresharjalla, käsityömessuilta aikoinaan ostetulla, tuntuu jotenkin juhlavalta, vaikka onkin ihan tavallinen torstai.

Lounaaksi uusia perunoita ja raparperilohta, mielessä jo illaksi Annan oikomismoussaka, tuossa nuo herkullisen väriset munakoisot mikron päällä odottelevat itkun aikaa, ja sitten sitä säilöntää: Tädin kasvimaasta saatiin kolme kiloa raparperia kotiintuomisiksi, kaksi kiloa on jo hoidettu, laitettu lohen mausteeksi, leivottu piirakkaan, pakastettu tulevien herkuttelupäivien varalle, vaan yksi odottaa hilloamistaan, en millään löydä viime vuoden reseptiäni, siinä oli muistaakseni inkivääriä ja kanelia, mutta kokeilen sitten tänä vuonna vaniljaa. Ja ekolaatikon sisältöäkin olisi säilöttävänä, ihanan makeita tomaatteja joista tehdä tomaattikastiketta pakkaseen pizzoja ja pastoja varten, ja kurkkuakin niin paljon että osan voisi pilkkoa etikkaan että säilyisi pitempään.

Tämmöisiä keittiöasioita täällä on nyt mielessä, nämä ajatukset ruoan hyvyydestä nosti juuri nyt pintaan tuo Ekovuosi Manhattanilla josta edellisessä postauksessa puhuin, siitä jäi tällä lukukerralla päällimmäiseksi tärkeäksi nämä ruokajutut, puhtaus, ekologisuus, kausiruoka, säilöminen, semmoiset. Sisäinen kasvissyöjäni onkin jo jonkin aikaa pudistellut päätään ruokamme laadulle ja myös lihan määrälle, yleensä sitä on viikonloppuisin mutta nyt ollaan kyllä syöty muulloinkin, ja kaikenlaisia lisäaineita tuntuu olevan joka suupalassa jonka kehoonsa päästää.

Jännä juttu, tuo kirja muuten, miten siitä joka kerta löytyykin uusia juttuja, joihin omassa elämässä voisi kiinnittää huomiota enemmän. Pari vuotta sitten tuon samaisen kirjan innoittamana vaihdettiin lapsen muovivaipat kestosellaisiin, siltä saralta on nyt menossa kuivaksiopetteluhousut (joita ehkä oikeastaan enemmän tarvitsee äiti kuin lapsi), ja nyt oli minun vuoro vaihtaa kestoihin, posti toi kokeilusetin "äidin vaippoja" joiden toimintakyky ja käyttömukavuus ja hygienisyys ja peseminen kyllä vähän epäilyttää mutta:

Mikä on kaikkein vaikeinta, kaikki haluavat tietää.

Onko se eläminen ilman pakkauksia, pyöräileminen kaikkialle, potkupyörällä ajaminen, eläminen ilman jääkaappia vai mikä?

Itse asiassa ei mikään edellä mainituista. Vaikeinta on muuttaa tottumuksiaan. -- pakottaminen itsensä pois totutuilta urilta ja oppiminen elämään toisin. Kaikki sinussa haluaa ainakin jonkin aikaa langeta takaisin vanhoihin uriin. 

--

Kasvukipuja. Mutta mikä on vaihtoehto? Että ei kasva?

- Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla