Olen halunnut näyttää teille nämä viikonloppukuvat, niissä tämän hetken päällimmäiset ajatukset: marraskuun pimeys (sen ruskeus ja harmaus) ja talo (tyhjennys, purku, remontti).

Viikonloput ovat tutkimusmatkoja, joilla löydetään aarteita: perintöpellavia, hyllykaupalla hillopurkkeja, kaappikaupalla vanhoja astioita, vuosikymmenten takaisia huonekaluja joita kukaan muu kuin me ei halua. Löytyy kaikenlaista muutakin, päänkokoinen ampiaispesä välikatolta, mutta mitäpä siitä kun on myös kuivat muhat katolla ja seinien välissä. Jos kurkistelee kattolaudoituksen välistä oikein tarkkaan, voi lukea fragmentteja vuoden 1955 uutisista, aavistuksen järjenvastaisesti päätämme säilyttää nämä palaset maamme historiaa. Miehen isoisälle osoitetut lehtitilaukset ja kirjeet tituleeravat tätä johtajaksi.

Arki kuluu. Se menee liian lujaa, en ehdi tarttua kameraan, tuntuu kaaokselta. Päätän olla välittämättä siitä, olkoon edes yksi sellainen talvi, että perheemme ei elä pelkästään hetkessä. Ensi kesänä taidetaan saada omenia.

***

I've been wanting to show you these weekend photos, photos that speak my thoughts: filled with the darkness of November (its brownness, its greyness) and our house (emptying it, tearing it apart, renovating it).

Our weekends have become explorations, treasure hunts. The treasures we find: vintage linen, dozens of glass jars for canning food, vintage dishes, some of them quite valuable, and old, shabby furniture that nobody (but us) wants anymore. We also find things that do not make us cheer: there's a beehive the size of a human head in our attic. But at the same time we discover the insulation (sawdust) in the attic and the walls is dry all around the house, and if you look closely, you can catch up with the news of the 1950s by reading it between the plank wood that covers the ceiling. I'm not sure that we're sane, but we've decided to save these bits and pieces of the history of our country, and will not be taking them down. The ancient letters and newspapers addressed to O's grandfather include his title: To Managing Director N.I.

The weekdays are a mess. I have no time for photographing, no time for blogging, sometimes it feels like our life is total chaos. Never mind. Surely one winter of not living fully in the moment won't hurt us; it looks like we might have apples next summer.