the end of november

On niin pimeää että. Niin pimeää, että se vie unet. Pää lyö tyhjää, on puhuttava ääneen itsekseen että muistaa mitä oli tekemässä.

Kaikki odottaa lunta, maa, taivas, pimeys, me ihmiset. Lapsi odottaa joulua, koristelut on aloitettava samana viikonloppuna jolloin sana meillä ensimmäistä kertaa kotona mainitaan: Miksei meillä ole jo talo koristeltuna, hän kysyy kun kuulee vanhempien pikkujouluista.

Yhtenä iltapäivänä satunnaisia hiutaleita leijailee hiljalleen, kaikki tuijottavat ikkunoista, sataa lunta hetken, täytyy heti tarkistaa koska sataa kunnolla vaikkei oppitunnilla saa käyttää kännykkää. Kerrotaan, että ylihuomenna, viimeinkin.

Korjaan toisten virheitä 554 sivun edestä. Ajattelen, että annan kaikille hyvää palautetta, olkoon se minun viikon hyvä tekoni.

***

It's so dark. So dark I'm losing sleep over it. My head's empty, I have to talk to myself out loud to stay focused.

Everything's waiting for the snow, the earth, the sky, the darkness, the people. The little one's waiting for Christmas, decorating must begin the same day she hears the word mentioned for the first time at our home. Where are all our decorations, she wants to know the minute she hears us talk about Christmas parties.

One afternoon it starts to fall slowly, tiny floating snow flakes in the air, just for a little while, and we keep staring out the windows and need to check right away when there will be more, when the proper snow will come, even though using mobile phones is not allowed during lessons. The day after tomorrow, that's the current forecast.

I correct other people's mistakes, 554 pages of them. I'm thinking of giving everyone good feedback, letting that be my good deed of the week.