sorry, just trying to get lost





"We can't jump off bridges anymore because our iPhones will get ruined. We can't take skinny dips in the ocean, because there is no service on the beach and adventures aren't real unless they're on Instagram. Technology has doomed the spontaneity of adventure and we're helping destroy it every time we Google, check-in, and hashtag." -- Jeremy Glass: We Can't Get Lost Anymore (here)

Comments

  1. Samaa tässä yritän ja olen aika hyvin onnistunutkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että sitä on liikkeellä!

      Delete
  2. Kuule on. Ennen se tuli vain väläyksinä, nyttemmin alkaa muuttua hiukan pysyvämmäksi olotilaksi.
    Toisaalta olen jo ennestään ollut sellainen että liikuskelen esim. ilman puhelinta aika yleisesti ja kuulen siitä vähän väliä. Ja työpuhelimen jÄtän töihin pöydälle ihan kurillani. Sehän on työpuhelin enkä vie töitä kotiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Loistava oivallus, työpuhelimen jättäminen työpöydälle! Minä puolestani ilmoitin vanhemmille, etten ole puhelimitse tavoitettavissa klo 17 jälkeen, eikä ole tarvinnut iltoja puhelimessa viettää tänä talvena, toisin kuin edellisessä työpaikassa silloin kauan sitten ennen äitiyslomaa. Mutta muutenkin tuo puhelin on minulle aika toisarvoinen juttu. Kamera sen sijaan... On vaikea päästä eroon siitä tunteesta, että kaikki pitäisi "ikuistaa" kun sitä on koko lapsen elon ajan tehnyt päivittäin, mutta keksin ovelan keinon tähänkin -- pääsääntöisesti "unohdan" ostaa kameraan uudet patterit kun entiset loppuivat, ja kamera jää kyllä muutenkin useammin kotiin kuin tulee mukaan pikku seikkailuille.

      Delete

Post a Comment