kolmas

Tänä aamuna heräsin ja luulin, että on satanut lunta. Ei, se olikin vain kuuraa, mutta niin valkoista, niin valkoista. Tämä tuntuu loskaa jouluisemmalta, eikä joulusuunnitelmien tekeminen tunnu enää niin hullunkuriselta kuin vielä viime viikolla.

Paljon pitäisi, mutta se on ihan mieluista. Koskaan en ole ollut mikään jouluihminen tai juhlapyhähössöttäjä ylipäätään. Jotenkin ajatus lapsen ensimmäisestä joulusta on kuitenkin muuttanut suhtautumista. Aamulla, muiden vielä nukkuessa, tein listoja siitätästätuosta mitä jouluksi tarvitaan, mitä haluamme.

Ihan akuutisti pitäisi kai ostaa joulukukkia ja tehdä asetelmia, kokeilla tryffelireseptejä (että tietäisi, voiko itsetehtyjä antaa lahjaksi), tehdä kranssi oveen (ajattelin tänä vuonna tuollaisista lasi-/muovihelmistä tehtyä, kun niitä jo valmiiksi talosta löytyy), viedä joulukorttikuvat paikalliseen valokuvaamoon sekä alkaa miettiä joululahjoja vähän tarkemmin.

Teimme syksyllä sisarusteni kanssa periaatepäätöksen: me, aikuiset ihmiset, olemme tehneet vuosien jälkeen toivelistan joulupukeille. Ajatuksena oli se, että tällöin jokainen saa jotain, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, eikä turhaa tavaraa tule ostettua. Listat vaihdettiin kuun vaihteessa, ja nyt niiden perusteella pitäisi ostaa jokin kimppalahja -- ei siis kaikkea listalta, vaan jokaiselle yksi. Ekonomista ja ekologista.

Eilen sain lahjojen suhteen esimakua, kun sain avata muutaman syntymäpäiväpaketin. Niistä löytyi listalla toivottua tavaraa: käyttämääni kasvovoidetta, jota ei saa tästä kaupungista; kahdet ruskeat nahkahanskat, toiset oikein lämpimät ja toiset vähän hienommat; korvakorut rikkimenneiden tilalle. Yksi paketti tuli postissa jo viime viikolla, sillä välin kun olimme lapsen kanssa mummolassa -- ei syntymäpäivälahjaksi tarkoitettu, mutta niin olisi voinut ajoituksesta kuvitella. Kiitos, Metsienmamma, valokuvavedos on juuri niin upea kuin ajattelinkin!