oi joulukuu

Spontaanin blogihiljaisuuden aikana tehty paljon:

Vietetty lapsen kanssa pari päivää rannikolla mummolassa, että mies sai lukea rauhassa tenttiin. Löydetty siellä mummon varastoista kaikenlaisia lankoja, saatu valmiiksi joulupöytäliina ja ostettu värkit kaitaliinaa varten. Lapsi myös nukkunut ensimmäisen kokonaisen yönsä, liekö oudon ympäristön uuvuttamana.

Käyty miehen kanssa kaupungissa ostoksilla: joulumausteita kauppahallista, joululahjoja (miehellekin, kun tilaisuus koitti), lapselle pallo. Kummitytölle, juuri koulunsa aloittaneelle ja lukemaan oppineelle, ihanasti kirjoitettu ja kuvitettu kirja: Anna Talven outo viivytys -- Satu niille, jotka kaipaavat vuodenaikoja. Pakko oli lukea itsekin, olisi pitänyt ostaa myös omalle lapselle tulevaa varten, vaan ehkä saamme sen sitten joskus lainaan.

Maisteltu vaihtoehtoisia booleja ja kuohuviinejä miehen veljen ja tämän avovaimon muutaman viikon päästä pidettäviä häitä varten. Laulettu lauluja, katsottu vanhoja kuvia. Voitu pahoin seuraavana päivänä.

Luovuttu autosta. Päätös oli paitsi rahallinen myös ekologinen, ja jollain tapaa vapauttava. Mutta luopumus merkitsee myös listaa uusista hankinnoista: miehelle pyörä, kunnolliset sadevaatteet meille molemmille (kun kerran sää on mitä on), lapselle pyörän perässä vedettävä vaunu. Miehen äiti toteaa, ettei nykyihminen pärjää ilman autoa. Saapa nähdä.

Ja tänään, lopulta, saa riemuita: Masentava marraskuu on ohi, taivaalta satoi joulukuun kunniaksi vähän luntakin vaikka ei vielä pitänyt. Ja viimeinkin, siltä nyt tuntuu, saa luvan kanssa alkaa odottaa joulua. Tänä iltana otetaan joulukorttikuvia lapsesta; vanhanaikaista, kuulemma, mikäli ystävääni on uskominen, mutta ah niin suloista.