luottokamat

Eilen lehtiä selaillessani huomasin, että minulta oli jäänyt tammikuun lopulla tullut Olivia muutamaa artikkelia lukuun ottamatta melkein kokonaan lukematta. En pystynyt vielä silloin katselemaan muotikuvia tuntematta välitöntä halua ostaa jotain, joten olin kai katsonut parhaaksi olla perehtymättä lehteen ollenkaan. Tänään imin tuosta lehdestä kaikki irtoavat pukeutumisvinkit ja kaivoin esille liian pieniä vaatteitani. Pakkohan niihin on kesään mennessä mahtua.

Olen nyt ollut kutakuinkin kaksi kuukautta ilman uusia vaatteita. Tai kenkiä tai laukkuja. En oikeastaan edes ole kokenut tarvitsevani mitään, paitsi hetken aikaa uusia lenkkikenkiä. Sekin ongelma ratkesi sillä, että tajusin voivani aivan hyvin lenkkeillä vuorelliset kävelykengät jaloissani, vaikkeivät ne virallisesti lenkkikengiksi olekaan tarkoitetut. Hyvin niillä pääsee.

Vuoden vaihduttua en usko ryntääväni samantien ostoksille. Päinvastoin, olen ajatellut ostotottumuksiani ja tehnyt päätöksen alkaa satsata ekologisiin laatutuotteisiin. Ei enää halpavaateketjujen kahdessa pesussa käyttökelvottomaksi venyviä paitoja, takapuolesta puhkikuluvia housuja tai viimeisimmän trendin mukaisia, kerran päälle laitettavia vaatteita, vaan laadukasta ja klassista, vaikka se aluksi kukkarossa näyttäisikin masentavalta. (Pidemmän päälle laadukkaiden tuotteiden ostaminen tietysti tuo säästöä.)

***

Kosmetiikan suhteen minulla olisi ekologisuuden kannalta paljonkin parantamisen varaa. Kalliita hajuvesiä ja voiteita en kylläkään itse ostele, mutta lahjaksi olen niitä saanut enkä ole kauppaan palauttanut. Syksyllä ostin ensimmäistä kertaa hintavan merkkimeikkivoiteen enkä ole katunut, sillä se on ensimmäinen omistamani meikkivoide, joka ei muutamassa tunnissa kuluta pintakuivaa, herkkää ihoani kiristäväksi ja kutisevaksi punaisten näppyjen naamatauluksi.

Muuten meikkini ja muu kosmetiikkani ovat lähinnä edullisia eläimillä testaamattomia merkkejä. Niiden ekologisuudesta en muuten oikeastaan tiedä, en ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää, sillä pääasiassa minulla on tiettyjä luottotuotteita, joita olen käyttänyt vuosikaudet: kasvovoide, joka ei aiheuta ihossani allergiareaktioita ja kosteuttaa kunnolla; deodorantti joka ei jätä vaatteisiin raitoja, ei tuoksu ja pitää; ripsiväri, jossa on niin pieni harja, etten millään saa kiireissäni sohittua koko naamaa mustaksi.

Tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta alkaa etsiä ekologisempia vaihtoehtoja hyväksi havaituille tuotteille, ainakin täältä maalta käsin, kun tuotteet pitäisi tilata kokeilematta netin kautta. Toisaalta voisin myös alkaa käyttää jo sopiviksi toteamieni merkkien ekologisempia vaihtoehtoja, jos sellaisia on tarjolla. Lopulta kuitenkin käytän meikkiä ja muuta kosmetiikkaa varsin vähän, joten kovin suuria tunnontuskia en valinnoistani pode.

Mutta ne hiukset. Värjään niitä muutaman kerran vuodessa (paradoksaalisesti "mahdollisimman luonnollisen sävyisiksi"), harvoin omasta aloitteestani, mutta silti. Siskoni kampaamon käyttämät väriaineet eivät liene erityisen ekologisia, muista hiustuotteista puhumattakaan. Ja niihin minä olen koukussa, kampaamotuotteisiin joita saan kohtuullisella alennuksella, ja joita en muuten varmaan raskisi ostaakaan.

Käytän värjätyille ja kihartuville hiuksille tarkoitettua shampoota ja hoitoainetta, syvähoitavaa ja kosteuttavaa tehohoitoa kerran viikossa, hiuksiin jätettävää kosteuttavaa hoitosuihketta silloin tällöin, kiharanvirkistysainetta silloin kun haluan kiharat, tuuheuttavaa suihketta jos suoristan hiukset, kiiltosuihketta jos olen lähdössä ulos ja lakkaa lähes aina kun hiukseni viitsin laittaa. Luultavasti tuo lista ei edes sisällä kaikkea, ainakaan sellaisia tuotteita joita käytän vain harvoin, kuten vaikkapa vahaa. Mutta pitkä se on silti.

Hiustuotteideni ekologisuuden puutteesta olen ollut huolissani jo pitkään, mutta en ole uskaltanut tehdä muutosta, sillä olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että tarvitsen jokaista käyttämääni tuotetta, että ilman niitä hiukseni menevät huonoon kuntoon tai kampausten tekeminen on mahdotonta. Aivan viime aikoina olen kuitenkin havahtunut ajattelemaan koko hiustenhoitoprojektiani kriittisemmin.

Se alkoi siitä, etten lapsen synnyttyä enää ehtinyt pestä hiuksiani päivittäin saati sitten laittaa niitä joka aamu. Jonkin aikaa kuontaloni oli aivan karseassa kunnossa: pörröinen, rasvainen ja litteä. Mutta sitä kesti vain jonkin aikaa, tarkalleen ottaen niin kauan, että a) hiukseni ehtivät tottua uusiin rutiineihin ja b) aloin syödä terveellisemmin ja lisäsin esimerkiksi pähkinöiden ja siementen määrää ruokavaliossani.

Pesen hiukset nykyään pari kertaa viikossa. Siitä huolimatta ne eivät enää rasvoitu. Jatkuva pörröisyys ja anti-frizz-tuotteiden käyttö on tipotiessään, ja hiukset kiiltävät vielä parinkin päivän päästä pesemisestä. Voisiko olla niin, että tuotteet ovat tottumuskysymys paitsi mielelle, myös keholle?

***

Haluaisin ainakin kokeilla puhdasta luonnonkosmetiikkaa. Tarkoitan tällä nyt aivan perusteisiin palaamista, kuten kasvojen puhdistusta oliiviöljyllä, mitä olen joskus tehnytkin. Tähän asti olen kuitenkin ollut aivan liian laiska ottamaan niistä asioista selvää, ja kohdalle on sattunut vain hajanaista tietoa sieltä täältä; hyviä vinkkejä otan vastaan ilolla. Muutoksen tekeminen tuskin kuitenkaan olisi alkutuskailun jälkeen yhtään sen vaikeampaa kuin vaatelakkokaan -- ja hyvän mielen saisi ainakin siitä, että on taas ottanut yhden askeleen kauemmas kerskakulutuskulttuurista.