välihuomautus

Halusin palata tänne hetkeksi, huomauttaa syksyn. Että viljapellot eivät enää lainehdi, ja anoppi poimi pensaista marjat, ehti ennen rastaita. Että talo tulvii syysmusiikkia: Amelie-soundtrack, Radiohead, välillä PMMP:n ihana Puuhevonen. Että olen taas tarttunut syksyn tyylioppaisiin, jostain syystä syksyllä ja syystalvella luen aina muotilehtiä vaikka muuten juuri en, ehkä ne on ne värit, musta, ruskea, harmaa, luonto, hiljaisuus. Ja että kutimet, varma syksyn merkki, on taas kaivettu esille, saatu valmiiksi huivi joka piti alunperin kevääksi, tykkään kovasti itsetehdyn rouheasta epätäydellisyydestä -- sekalaisia jämälankoja, on purettu ja kudottu uudelleen, vaihdettu väriskaalaa syksymmäiseksi, tehty lopulta vähän sillä tavalla hälläväliämeiningillä niin kuin on viime viikot elettykin -- jota omituiset päättelyni vielä lisäävät. Hyvä siitä tuli syksyksikin, nyt lapselle talveksi kesähuivi ja puuvillaneulepaita, mahtaako käydä pieneksi ennen kuin ehtii päälle. (Haluaisin -- ja tämä on kaino pyyntö osaajille -- neuloa myös vaaleanharmaat ja tummanharmaat ranteenlämmittimet, mutta en oikein tiedä miten ja mistä aloittaa.) Normaalisti kaivaisin esiin syksyn vaatteet ja tekstiilit, sadepäivinä pukeutuisin jo syksyyn ja pukisin talonkin, mutta ei nyt, ei tässä elokuussa, en jaksa edes poimia maljakkoon kukkia kun oikeasti maljakot pitäisi pestä ja pakata pahvilaatikoihin niin kuin kaikki muukin, pöytäliinaakin on pidetty vain jos tulee vieraita. 

Olen vieläkin miettinyt äitiyttä, käynyt viimeistä kertaa psykologilla josta tuli vuoden aikana aivan kuin ystävä, kerran törmäsimme kaupan kassalla ja tervehdimme, oli omituista kun hän ei kysynytkään halaavaan äänensävyyn mitä kuuluu. Niin, olen miettinyt äitiyden myyttejä, miten vahvoja ne ovat vieläkin vaikka monet muut naiseuteen liittyvät onkin jo nujerrettu. Haluaisin kirjoittaa asiasta lisää, teillekin, mutta haen edelleen sanoja.

Loppuviikosta saamme tietää, saammeko unelmiemme asunnon, sen jota olemme jonottaneet kuukausikaupalla. Olemme olleet vähän hullun luottavaisia sen suhteen, että kyllä kaikki järjestyy kun niin uskoo, toivottavasti naiiviutemme palkitaan. En tiedä koska palaan taas, olen löytänyt ihmisiä ja ajatuksia -- itsestänikin.