kettu äidiksi
Lapsi käyttää nykyisin oikeassa jalassaan niin kutsuttua lepolastaa. Se pitää laittaa jalkaan aina kun menee nukkumaan, että jalka pysyisi suorassa eikä kasvaisi kieroon. En tiedä, miten tuon lapsen kanssa ylipäätään onnistun, kuinka kieron tyttären vielä kasvatankaan, mutta lastan kanssa olen kyllä onnistunut hyvin.
Olin kyllä varustautunut vastusteluun, mutta siltä on vältytty. Se on ihan pelkästään minun oveluuteni ansiota: kun lastaa ensimmäisen kerran kokeiltiin, selitin suu vaahdossa miten Anne-täti on tehnyt tämän sinulle lahjaksi, kellään muulla ei ole samanlaista, voi miten hieno lahja, tämä on aivan sinun ikioma, ei ole tämmöistä Santulla eikä Fannilla.
Niin että tänään, kun meinasin unohtaa laittaa lastan päiväunille, lapsi muistutti itse: Äiti, minun ikioma paketti unohtu!
Aina sen kanssa ei oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa.
Hatunnosto ovelasta ideasta! Minun parhaat oivallukseni ovat tähän mennessä olleet "kaikilla äideillä on silmät myös selässä" ja "kuvittele pikkumyy kanssasi nukkumaan niin se häätää pois möröt".
ReplyDelete-unisukka-
Heh, hauska tuo pikkumyy-juttu! Olisipa kiva kuulla lisää tällaisia oivalluksia, mitä muut ovat keksineet. :)
ReplyDeleteVoi ihana tuo tyttösi lause:) Unisukan kommenttiin liittyen, meilläkin Tiuhti uskoo ihan täysin että näen ja huomaan kaiken koska olen vaan niin hyvänäköinen. Meillä kun nuorempi meinaa saada raivarin (siis meinaa, raivari ei ole ehtinyt vielä täysin käynnistyä), sanon: "Kato orava!", poika katsoo ikkunaan ja sanon "No nyt se meni jo piiloon" ja kiukku ehkä laantuu. Monet äidit taitaa olla melko kettuja.
ReplyDeleteHalusin vielä sanoa että tosi hauskasti kirjoitat tässä ja että tuskinpa saat kieroa kasvatettua.
ReplyDeleteRiikka, kiva jos teksti oli hauska! :) Itse en ole tajunnut käyttää tuota äiti näkee kaiken -korttia, mutta toisaalta, meidän neitihän ei ikinä olekaan pahanteossa... ;) Hyvin kyllä onnistut huomion kääntämään toisaalle!
ReplyDelete