kevyesti kesään





Olin ajatellut, että ottaisin jotain kevyttä, jotain josta tulee kevyt olo, jota ahmii mielikseen aina kun ehtii. Ehkä inspiroiduin vähän jossain vanhassa lehdessä olleesta kodista, taisi olla Jenni Liedon, jossa oli siellä täällä kasoissa herkullisen näköisiä kirjoja, nimet koukeroisilla kimaltavilla fonteilla, kukkasia selkämyksissä, kauniita kasoja ympäri taloa.

Mutta olen lukenut niin kauan niitä, joita pitäisi lukea, etten oikein tiennyt, mistä löytyisi sitä mitä haluaisin lukea. Oikeastaan en edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen haluaisin lukea; en kirjailijan tai kirjan nimeä. Ei semmoisena voi mennä infotiskille, että antakaa nyt mulle jotain. Kirjasto on muutenkin niin sokkelo, etten löydä sieltä mitään. Epäilemättä on niin, että sen järjestys on looginen, kun taas minä olen epälooginen. Löysin lopulta englanninkielisen osaston. Se oli onneksi niin pieni, että sieltä oli suorastaan pakko löytää jotain.

Otin Harrisia, Ahernia, jonkun naiskirjailjan dekkarin ja yhden Carol Shieldsin, tuntui että on pakko kehdatakseen mennä lainaustiskille. Jälkimmäinen muuten kirjoitti ja myös puhui haastatteluissaan näistä kirjallisuuden hassuista genrerajoista, siitä mitä ne kertovat asioista joita yhteiskunnassa arvostetaan.

En muista, milloin aloin ottaa itseni niin kamalan vakavasti, mutta tulen kyllä muistamaan tämän päivän, jona päätin sen lopettaa.

Comments

  1. Mutta ajatteles; minulla ei ole aavistustakaan noista mainitsemistasi kirjailijoista eikä tajua siitä miksi pitäisi ottaa Shields kehdatakseen.
    Ja juu-ei, en häpeä "tietämättömyyttäni" tässä asiassa, joissakin muissa kyllä ehkä.

    Itseään ei toden totta kannata ottaa kovin vakavasti. Eivät muutkaan ota;-).

    ReplyDelete
  2. Minäkään en tajua pääkirjaston järjestyksen logiikkaa, joten ehkä se oikeasti on epälooginen, emme me.

    Sarjakuvahyllylle siellä osaan mennä, ja se on nyt riittänytkin, en ole jaksanut keskittyä "oikeisiin" kirjoihin.

    Ja olen huomannut, että kaikki haluamani romaanit ovat nopeammin saatavilla täällä lähikirjastossani.

    ReplyDelete
  3. Niin, ja se fillariasia. En ole unohtanut, ja nyt kun mulla on meneillään yhtäkkinen omanarvontunnonpuuska, niin äkkiä myönnän, että en nyt jaksa käydä tuomassa sitä tälläkään viikolla.

    Ei mene nyt kovin vahvasti tuolla jaksamisen rintamalla.

    Harmittaa, että lupailen asioita, joita en pysty pitämään. Harmittaa, vaikka tiedän sinunkin varmasti ymmärtävän.

    ReplyDelete
  4. piilomaja, minäkään en tiedä, miksi se Shields piti ottaa. Siis toki sen vuoksi myös, että se kiinnosti, mutta jotenkin tuntui nololta kantaa sinne tiskille vain ns. hömppää. Olisiko koulutukseni mukanaan tuomia olen-niin-kirjallisesti-intellektuelli viboja?

    Ilona, ihanaa kuulla, etten ole ainoa joka siellä kirjastossa on eksyksissä! Ymmärrän kyllä, että se palvelee tiettyjen genrejen lukijoita että kirjat on lajiteltu genrensä mukaan, mutta voisihan meille genrehyppelijöille, jotka emme joka kerta käy sillä tismalleen samalla hyllyllä, olla sitten vaikka oma kartta josta voi katsoa missä mitäkin on...

    Ymmärrän kyllä ihan hyvin, ja siksi en ole peräänkään kauheasti kysellyt. Tulet sitten kun jaksat, en minäkään ole viime aikoina jaksanut kauheasti ketään vastaanottaa, vaikka nyt jo tuntuukin siltä että olisi kiva nähdä kaikkia. Olen kyllä ajatellut sinua, ja mahdollisia kamerakävelyitä, viime aikoina!

    Toivottavasti jaksamisrintamalla helpottaa pian. Kerrothan, jos voin jotenkin olla avuksi (vaikka en kyllä varmaan voi)...

    ReplyDelete

Post a Comment