good

Perjantaiaamuna heräsin siihen, kun eräs ihan pieni ja ihanan lämmin kömpi viereeni, asetteli itsensä vatsaani vasten ja nukahti uudestaan saman tien. Makasin siinä, kuuntelin hänen hengitystään, kiedoin käteni hänen ympärilleen, olin vain, en ajatellut aikaa. Siinä ollessani tiesin, että tästä tulee hyvä viikonloppu. Ja sitten tulikin.

 Juuri nyt tykkäämme molemmat kovasti Pukarikadun pikkuisesta Lotasta, Maijasta ja karhusta, piparkakuista, omien laulujen keksimisestä sekä parvekkeella istumisesta villoihin pukeutuneena ja viltteihin käärittynä tuulen ujeltaessa ulkopuolella, majakan välkkyessä pimeydessä, aivan silmiemme alla.

ps. blogger tuntuu "hukkailevan" blogeja, joihin olen vastikään klikannut itseni lukijaksi. siis sillä tavalla, että yhtäkkiä eivät näykään hallintapaneelin lukulistallani, ja sitten välillä taas näkyvät. mitä ihmettä? apua! harmittaa jos lue-toiminto ei toimi, monia kivoja menee ohi ja unohtuu seuraamatta.

***

On Friday morning I woke up to someone tiny and warm climbing to my bed, curling up next to me. She fell asleep again, and I held her in my arms, listening to her breathe, and concentrated on just being there. And being there, I knew it was going to be a good weekend. And so it's been.

Lately we've both been enjoying this movie, this book, gingerbread cookies, making up our own songs, and also wrapping ourselves in our woollens and soft blankets, then sitting on the balcony, listening to the November wind howl outside, watching the lighthouse blink in the darkness right in front of our eyes.