one fine day

Tultiin kotiin myöhään eilen illalla. Tämä päivä on juostu asioilla kaupungilla, hoidettu vähän sitä tätä tuota. Melkein koko reissun oli tämä sama harmaus, sinisyys, kosteus ja raskaus ilmassa mikä täälläkin, paitsi yhtenä päivänä. Miten upea päivä se oli! Juuri semmoinen päivä kuin syyspäivien pitäisikin, niin täydellinen että muistan sen varmaan ikuisesti. Luin matkalla Thoreaun Waldenia, luen sitä vieläkin, se on niitä kirjoja jotka on luettava hitaasti pohdiskellen ja nautiskellen: "Vuodenajat ystävinäni voin luottaa siihen, etten ala tuntea elämää rasitteeksi minkään vuoksi."

Nautinnollista viikonloppua teille!

***

We came back home late last night. Today we've been running errands, this and that, running around town. For most of our little trip the weather was as gloomy as it's been around here, too: the days grey and blue, the air humid and heavy. But there was one fine day to be treasured, to be stored in memory as the perfect autumn day and remembered forever. Frost, sunshine, crisp air. I'm hoping for more of that, soon. Enjoy your weekend, hope it's a sunny one!