the warmth of the sun

Tänään oli se päivä, josta kevät minun kirjoissani alkaa: tunsin auringon lämmittävän, lämmittävän suloisesti aurinkopaikoissa, varjojen ulottumattomissa, jalkojani, kasvojani, mieltäni, sydäntä. Mutta vielä sen lämpö ei riittänyt, lapselle nousi taas kuume. Onneksi meillä on mukava, lämpöinen, suloisen pehmoinen lekottelupaikka ja monta sivua Peppiä luettavana.

Ja onneksi, onneksi on tämä maailma täällä, tämä meidän maailma, online-maailma, ja kaikki sen ihmiset. Ne, joiden luona piipahdan vain virtuaalisesti, ne joiden kanssa voi piipahdella elävänäkin. Kiitos, ihana Riikka, mukavasta illasta, se tuli juuri nyt niiiiiin tarpeeseen! (Ja kiitos teille kaikille, että olette siellä/täällä.)

***

The first day of spring, to me, is the day when you can feel the warmth of the sun on your skin, on your face, in your mind and your heart. And as that day was today, it must mean spring has arrived! Though it's not yet warm enough: she got a fever after we went out and came back in, I almost knew she would, but we really had to go somewhere. Lucky we have our own little den to snuggle in; warm, cozy, soft. And so many more adventures of Pippi Longstocking to find out about!

Lucky, too, that there's this world, this world here, our world on-line, and all you people here. People I see only virtually, but also people who have become such friends I can also see them in this 'real' world of ours. I want to thank you, lovely Riikka, for a wonderful evening that I really, really, really needed tonight of all nights. (And I also want to thank you all for being there/here.)