on the move

Huh miten aika lentää. Yhtenä aamuna oli yhtäkkiä paljon lunta (oliko se sunnuntai), se sulasi, tuli lämpimiä päiviä, kevät. Kaikki herää eloon, mekin, pitää kiirettä mutta myös hälyä päässä, päänsisässä, ja ne kirjaan tänne ylös. Selkiytän.

Uskotteko enneuniin? Minä uskon: sinä päivänä kun näin tapettiunia täydellisestä talosta, mies sai lupaavan puhelun, jota oli odottanut. Ja yksi asia johti toiseen, ja nyt minä tosiaan katselen uneni tapettia jostakin, kunpa löytäisin sen. Monta asiaa on vielä kesken, selvittämättä, mietinnässä -- mutta varmaa on: me muutamme. Muutaman kuukauden päästä Minun kaupunkiini.

En tiedä miksi minulla oli se olo tästä asunnosta koko ajan, se tunne, ettei tässä oikein ihmeitä kannata alkaa tehdä, ettei kannata oikein kovasti omaksi pesäksi alkaa rakentaa, mutta semmoinen oli ihan alusta saakka. Lapsi on kuitenkin kotiutunut, hänen mielestään olemme kotona jo kun ylitämme erään sillan, joka on ylitettävä päästäkseen asuinalueellemme. En tiedä miten selittäisin tämän hänelle, sen että mennään taas, että taas vaihdetaan kotia, ja siksi koetetaankin nyt etsiä jotain, josta ei sitten mentäisi minnekään vähään aikaan. Se tuntuu ihanalta ajatukselta.

Mutta huomenna mennään. Vähäksi aikaa lomalle mummolaan, nimittäin. Voi miten sitä on odotettu! Onneksi mummola on ja pysyy, varmasti vielä niin kauan että hän on aikuinen.

Kauniita kevätpäiviä sinulle!

***

Oh how the time flies. One morning there was suddenly so much snow again, was it Sunday? And now it's all spring again, warm, everything coming to life. Us too, so busy and transforming, but I've got so much going on in my head I need to write it down here, to clear it.

Do you believe in premonitions? I do: the day I dreamt of the perfect house O got a promising phone call he'd been waiting for. One thing led to another, and now I'm really looking for the wallpaper of my dreams, I truly hope I will find it somewhere. There are so many decisions to make, things to find out about, things to think about -- but it's nevertheless decided that we're moving. In a couple of months, to my favorite town.

I don't know why I had the hunch that this place wasn't going to be ours for that long, that it wasn't really worth turning it into a home, but I had the hunch from the start and I was right. Our daughter, though, loves this place, it's her home and she finds it difficult to grasp why it wouldn't be so in the future. I don't know how to explain to her that we're moving again, why we're going, why she needs to give up her home and get used to yet another one, but we sure are looking for something more permanent this time, a place we won't be leaving behind for years to come. The thought makes me ever so happy.

But tomorrow we're leaving for a shorter trip, we're taking a little holiday and going up north to see my parents. It's been a long time, and we've been really looking forward to this!

Wishing you lovely spring days!