tänään kuvittelen meille toisenlaisen elinympäristön

Näin unta vanhasta talosta, jossa oli korkeat huoneet, suuret ikkunat joiden pielistä rapisi pois valkoinen maali ja tismalleen samanlaiset tapetit olohuoneessa kuin meidän vanhassa kodissamme, mutta oliivinvihreät. Tekee mieli sanoa, että myrkynvihreät, voisin hyvin sanoa niinkin. Siellä oli flyygeli ja katossa eleetön kristallikruunu, lattialla narisevat lankut. Meitä jännitti, halusimme sen omaksi, minä toppuuttelin kaikkia ettei pidä nuolaista ennen kuin.

Luen taas. Ajattelin että lukisin valmistumisen jälkeen paljon, mutta harvassa ovat olleet todella hienot romaanit. Syksyltä mieleen on jäänyt se afrikkalaisnaisen Biafra-juttu ja brittimiehen elefanttitarina. En muista kirjojen tai kirjailijoiden nimiä, muistan tarinat, tunteet, mukaansa tempaavan kielen. Nyt kesken on kylppärissä The Book of Idle Pleasures, makuuhuoneessa unilääkkeenä Meinanderin Suomen historia ja Siilin eleganssi missä vaan. En tiedä miksi en ole lukenut sitä aiemmin, mutta hyvä niin. Tarvitsin juuri nyt jotain upeaa, joka palauttaa uskoni hyviin romaaneihin; siihen, että ne voivat olla koukuttavia ja viisaita, kauniita ja todellisia.

Kuvittelen ovenvartijan huoneen. Sen täytyy olla tumma: tummaa puuta, punaista, violettia. En pystyisi asumaan siellä, mutta ehkä olen kyllästynyt tähän kaikkeen modernin valkeaan.

***

I had a dream about an old house with high ceilings, with large windows and window panes with cracking white paint, with a living room wallpaper just like we had in our old house except in olive green. There was also a grand piano, an elegant crystal chandelier, and worn-down wooden floors. We were excited, we wanted to have that house, to own it, but I kept telling everyone not to raise our victory flags just yet.

I'm reading again. The Book of Idle Pleasures in the bathroom, Finnish history to fall asleep, The Elegance of the Hedgehog for pleasure anywhere. I don't know why I haven't read it before but the universe works in strange ways. It's beautiful, and I really needed something right now to restore my faith in the art of the novel. I needed something that's a pleasure to read, wise, and real at the same time.

I keep imagining Mrs. Michel's room. It has to be dark: dark wood, red, purple. I couldn't live there, but I think I may be tired of all this modern whiteness.