good bones

Aika rientää, aivan yhtäkkiä huhtikuun puoliväli on ohitettu. Kaikenlaisia päiviä. Ihan tavallisia, päiviä joina käydään puistossa, kirjastossa, mitä milloinkin; leivotaan isille leipää tai vieraille kakku, askarrellaan maitotölkistä eläinlelukauppa, muovaillaan kaikki viidakon eläimet, luetaan Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili uudestaan ja uudestaan, kiikutaan lastenkiikussa pihalla. Sairaalapäiviä, joista on tullut jo niin arkea että lapsi kurkistelee empimättä kaikkiin huoneisiin joiden ovi on auki, kyselee että onko teillä täällä leluja ja millaisia. Päiviä joina käy vieraita ja asunnossa haukkuu koira ja lapsi saa myöhästyneen syntymäpäivälahjan, soittorasian täynnä lasten koruja. Päiviä joina otetaan rennosti, katsellaan korurasian tanssivaa balleriinaa, nukutaan yhdessä päiväunet niin että lapsi nukkuu ja minä torkun Tyrskyt kädessä, kuuntelen Näsijärveltä puhaltavaa tuulta joka kolistelee humistelee ikkunoita. Päiviä, omituisia päiviä, joina on vuoroin kevät ja aurinko, vuoroin talvi ja lunta tulee vaakatasossa. Päiviä joina ostetaan kaupasta kettunaamari, ja kotona huomataankin että on vahingossa ostettu kaksi, niin että yhden ketun sijasta meitä viilettääkin kaksi kettua yhdessä ja kurkistelee naamarin takaa toisiaan. Päiviä joina näkee joutsenparin ja kurkiauran kohtaavan toisensa taivaalla illansuussa ja ajattelee kesää, lämpöä.

Tykkään siitä, miten ilta-aurinko tulee keittiöön. Laitan ruokaa ja kylven auringossa tai keksin jotain muuta keittiöpuuhaa jos ei ole ruokaa laitettavana. Koko talven haaveilin kesäiltojen auringoista parvekkeella, se antaa länteen ja siitä näkee järvelle, mutta ne jäävät nyt tämän kodin osalta kokematta. Onneksi on nämä kevätillat.

Asuntoa etsitään, taas. Lapsi sanoo, että koko ajan me vaan muutetaan kotia. Tämä tuleva on hänelle jo neljäs. Siksi, hänen vuokseen etupäässä, ensin ajateltiin, että ostettaisiin oma, mutta ei se tällä aikataululla ja budjetilla ollut kovin järkevä vaihtoehto. Päädyttiin sitten säästäjän ratkaisuun: edullinen, sopivan pienisuuri hyväluinen asunto kivalla paikalla on jo katsottuna, mutta pari mutkaa on matkalta vielä selvitettävä. Kunpa ne selviäisivät pian, olisi yksi asia mielestä pois. Jotenkin tämä muutto on nyt yhtä aikaa kovin iloinen ja vähän vaikea asia.

Koitan ajatella, että tämmöistä tämä elämä nyt vielä hetken on, eikä se haittaa. Yhdessä ollaan osoitteesta huolimatta, ja sehän se tärkeintä on, olla lähellä, olla tukena, rakastaa.