Melko paljon kaikkea. Ei vaan työtä: Tehty pieniä matkoja, käyty museoissa ja taidekeskuksissa, kuljettu vanhoilla kotiseuduilla, poimittu omenoita, juostu lääkärissä. Ihan hyvää, mutta kaipaan remontittomia, leppoisia syysviikonloppuja siinä omassa kodissa -- vaan nyt siellä on vielä lattiat ja paikoin seinätkin auki, sähköhommia ja lattialämmityshommia ja ulko-ovenvaihtohommia, vähän ulkotöitäkin. Talvella pitäisi puuhailla ilmastoinnin ja lautalattioiden parissa. Ehkä jo ensi kesänä siellä on pari huonetta joissa voi asua, ettei tarvitse viettää toistakin kesää anopin nurkissa.

Elokuun juttuja:

1. Leka, purkurauta ja päivän työ. Pääsin sittenkin käyttämään lekaa kesän aikana. Opin muutenkin kaikenlaista hyödyllistä, kuten purkamaan seiniä ja sahaamaan putkia. Tutuksi tulivat jo mainittujen lisäksi muun muassa pistosaha ja akkuporakone niiden perinteisten (lapiot, kottikärryt, vasara, saha, ruuvarit, jakoavain...) lisäksi. Ja opin peruuttamaan peileistä, kiitos anopin pihatien ja oman koivukujan.

2. Yhtenä loppukesän viikonloppuna aamukävely vanhoissa maisemissa Näsijärven rannalla, sydämet täynnä Lapinniemi-lovea.

3. Taiteilijan omakuva museoikäisenä.

4. Parvekkeella helottavan pelakuun sain päättäjäispäivänä yhdeltä nuorelta. Se oli kääritty kiireisesti kaupan ruskeaan paperiin, paketti suljettu pakkausteipillä, ja kyljessä oli paperilappu. Siinä luki teinipojan huteralla käsialalla: Mirvalle! Kiitos kuluneesta vuodesta! :) Hyvää kesää! :) ja Hyvää Jatkoa! :) Joka päivä tulee hyvälle mielelle, kun on punaisuutta parvekkeella ja lämpöä sydämessä.

5. Stundarsin ulkoilmamuseon leikkikaupassa myytiin kananmunia, sokeria ja neilikkaa. Kaupantäti ihasteli paperikääreitä ja vanhoja punnuksia, kaupantädin äiti koko museoaluetta, josta olisi lisääkin kuvakertomuksia jaettavaksi.

Tervetuloa lempikuu!