Mies palasi sairasloman jälkeen töihin viime viikolla. Ollaan siis kahdestaan. Päivät kuluvat hämmästyttävän rytmikkäästi ja samankaltaisesti. Välillä kiukutellaan, välillä kikatellaan, vauhti ei lopu koskaan.
Lapsen lempipaita on minusta aivan hirveä, siinä on koira ja kaipa ihan raikkaat väritkin. Yhden kyläilyreissun seurauksena lapsi pelkää nyt kaikkia muita koiria paitsi naapurin labbista, meidän entinen koiratyttö. Mies sai uutta pontta koirahaaveilleen, se on kuulemma tehokkain konsti pelon hoitamiseen.
Onnellinen hän jonka suurin ilo on pieni pyöreä tikkari.
PS. Kiitos Jonnalle alkukesän informatiivisesta ja innostavasta kestovaippapostauksesta sekä vaippalainaamoille olemassaolosta. Ostetaan villahousuja kokoa M/L jos jollakulla sattuu olemaan.
Moi!
ReplyDeleteTäällä on juuri iso pino villahousuja lähdössä kirpparille myyntiin, tuotakin kokoa. Kuinka pitkä lapsi on? Haetko lyhyttä vai pitkää villahousua?
Meli, voi että, hienoa jos sieltä löytyisi meille sopivia! Lähinnä haen lyhyitä, mutta myös pitkiä merinovillaisia. Lapsen vaatekoko on tällä hetkellä pituuden puolesta 80 (pituutta n. 76 cm) vaikka painon puolesta menisi paljon pienemmätkin vaatteet... Sähköpostiosoitteeni löytyy tuolta profiilista, jos haluat kertoa housuista enemmän ja laittaa vaikka kuvan! :)
ReplyDeleteKun katson näitä kuviasi, alkaa harmittaa oma kasvoton linjani. Suloisia. Tuo toiseksi alin on kuin jostain... mainoksesta, tuo lapsi, niin kaunis.
ReplyDeleteLapsi ja koira -yhdistelmä on täällä suunnitteilla tulevan postauksen aiheeksi, tässä jonain päivänä. :)
Loistavaa, että kestovaippailu alkoi sujumaan!
ReplyDeletePieni pyöreä tikkari :) Niin totta tuo lause. Onpa kurjaa, että teille tuli kurjia kokemuksia koirista. Voi olla, että oma koira helpottaisi. Tai joku kiva kokemus siihen vastapainoksi. En tiedä, en ole mikään koiraihminen, elättelen vain tätä yhtä koiraa täällä.
ReplyDeleteIlse: Haa, tästä onkin siis tullut mainosblogi vaikkei pitänyt; ensin matkailumainoksia, sitten vaippamainoksia... Mitähän seuraavaksi? :)
ReplyDeleteJonna: Kiitos että kirjoitit aiheesta, innostuin kun sain edes jonkinlaisen ennakkokäsityksen niiden toiminnasta (olen huono lukemaan oppaita, kuuntelen mieluummin kokemusta kuin teoreettista informaatiota).
Kirjailijatar: Minustakin se on kurjaa, lapsi on tykännyt tähän asti kaikenlaisista koirista aivan valtavasti. Tuo kiva kokemus -ratkaisu on käynyt mielessä, mutta ainakin vielä se on hankalaa: lapsi alkaa huutaa kuin syötävä jos jokin pikkukoira tulee lähellekään. Tai ihan mikä tahansa koira, paitsi naapurin labbis. Ehkä täytyy hankkia oma, jossain vaiheessa -- koiraihmisiä ollaan miehen kanssa molemmat.
Olimme tämän viikonlopun koiravahteina ja oli kuin lasta olisi vahtinut. Herätti kuuden aikaan ja siitä aina kahden tunnin välein ja sitä piti houkutella syömään lusikalla :) Onneksi koira on niin suloinen, että sille ei voi olla vihainen :)
ReplyDeleteSiinäkin koiruli oli samanlainen kuin lapsi (voiko lasta ja koiraa verrata, hui), että molemmat on pienistä asioista kaikista onnellisempia.
Valitettavasti ei ole villiksiä myyntiin, mutta tsempityksiä haluan kovasti lähettää kestoiluarkeen. Molemmat tytöt ovat meillä kestoilleet ja sen seurauksena oppineet hyvin varhain sekä yö- että päiväkuiviksi. Pyykkiä toki tulee, mutta sitähän on lapsiperheessä aina tarjolla.
ReplyDeleteJep, niistä villahousuista vielä. Eli katselin tuota pinoa tuossa ja totesin, että suurin osa jää varmasti juuri pian pieniksi noista teille, ja muutamat on sitten pitkälahkeisia. HH Woolit olisi lyhytlahkeisina M koossa, mutta en niistäkään lupaisi kaunako ne menevät vielä?
ReplyDeleteSovittelen vielä vähän tolle meidän lpsukaiselle niitä ja laitan sitten sähköpostissa kuvaa, jos näyttää että kannattaa tarjota niitä teille.
Solen: Koirat ja lapset ovat kyllä hämmästyttävän samankaltaisia, minusta ainakin voi verrata.
ReplyDeleteMerruli: Kiitos tsempistä, minusta vaippapyykki ei tunnu ollenkaan niin vaivalloiselta kuin pyykki yleensä.
Meli: Toivottavasti jotain löytyisi, palaa asiaan sähköpostilla jos niin käy!