wake up & smell the flowers
Tänä aamuna olin kiitollinen. Olen edelleen. Esimerkiksi näistä:
- että ystävä pyysi minua elokuviin
- että pääsin lähtemään elokuviin, ja että elokuva oli viihdyttävä
- että illalla kun kävelin kotiin, ei satanut
- että mies oli tehnyt minulle iltapalaa valmiiksi
- että leikkasin lapsen etutukan, se on ihana (vaikkakin epätasainen)
- että kampaajasiskoni tulee käymään lomansa aikana
- että selvisimme pelkillä pintavaurioilla kun lapsen sormi jäi oven väliin
- että hän sanoo "tiitti" kun hänelle antaa jotain (olemme onnistuneet)
- että vaivaiduin soittamaan ystävälleni ja tarjoutumaan lapsenvahdiksi niin kauan kuin vielä asumme samalla paikkakunnalla, ihan vain siksi että hän saisi laiskotella yhden iltapäivän (miten onnelliseksi hän tuli!)
- että vanhempani tulevat tänään muutamaksi päiväksi lapsenvahdiksi, jotta saan tehdä lopputyötäni
- että muistan kaiken tämän, ja että voin kirjoittaa sen tänne muistaakseni kaiken tämän
PS. Herkulliset arpajaiset täällä! Voi miten iloinen ja kiitollinen olenkaan tästä blogimaailmasta kaikkine ihanine ihmisineen, blogeineen, tarinoineen, kuvineen. Kiitos, että olette.
Tuli muistutus minun mieleeni, että mistä kaikesta tulisi ollakaan kiitollinen. Paljosta ja varsinkin näistä ilmoista. Minä olen kiitollinen siitä, että muistutit minua olemaan kiitollinen :)
ReplyDeleteKiitos itsellesi, että olet.
Olet jo ties kuinka mones, jolla on kampaajasisko. Toivoisin kovasti omaa :) Meillä pienin sanoo aina "kiitti uuasta" saadessaan jotain tai esimerkiksi tänään uimisen päätteeksi noustessaan järvestä rannalle.
ReplyDeleteHyvä, tärkeä lista!
ReplyDeleteHaluaisin niin nähdä sen uuden etutukan :) varmasti söpö! Ja tuo toinen kuva on ihana, uusi Neiti Kesäheinä mun tilalle!
ReplyDeleteKaunista.
ReplyDeleteSolen: Kiva, että muistui, pitäisi muistaa itsekin joka päivä, joka minuutti.
ReplyDeleteAnjuska: Ihana pieni :) Voihan toki uiminenkin olla ravitsevaa, sekä fyysisesti että henkisesti. :)
Annika: Oli. Pitäisi muistaa useammin.
täti: Oon yrittänyt saada siitä kuvaa, mutta vaikeaa on. Ja kyllä, tosi söpö!
Satu: Kiitos.
Mimmi, kiitos että Sinä olet.
ReplyDeleteOlen kärsinyt kovasti siitä, kun olen ollut poissa blogimaailmasta. Ikävä ollut sinuakin. Yritän luoda sellaista arkea, jossa minulla olisi aikaa myös tänne. Nyt se on ollut niin vaikeaa, kun pikkuinen nukahtaa vasta lähempänä puolta yötä, ja päivällä on niin paljon muuta. Huomaan kuitenkin tarvitsevani tätä, ikävöiväni tänne.
Villilintu: Tauko tekee varmasti hyvää täältäkin. Mutta minäkin huomaan aina kaipaavani tänne, jotenkin täällä tulee oltua niin oma itsensä, kerrottua asioita avoimesti ja ehkä vähän varomattomastikin, sillä lailla ettei kasvotusten ehkä kertoisi. Ja se on minusta hirveän helpottavaa ja ihanaa, kertoa omista ja lukea toisten arkipäivistä, oivalluksista, iloista ja suruista.
ReplyDelete