Syksyinen tuuli tänään. Pidän siitä, olimme aamulla varhaisia lintuja, menimme tuuliselle aurinkopihalle jo kahdeksalta. Oli hiljaista, kuuntelin luonnon ja lapsen ääniä. Ei muita mailla halmeilla.

Mutta syksyinen tuuli. Sorruinko sittenkin liian myöhään? Vai voiko sortumiseksi sanoa pitkään suunniteltua.

Tuntuu että siitä pitää raportoida täällä, kuitenkin. Uusista housuista, viime viikolla ostetuista. Ainoat ohuet kesähousuni rikkoutuivat korjauskelvottomaan kuntoon jo toukokuussa. Ompelukoneen puutteessa uusiakaan ei syntynyt, sinnittelin kovimmat helteet rumilla kotihousuilla ja ohuimmilla farkuilla (äitiys, vähän isot) mitä kaapista löytyi. Mutta kun oltiin lähdössä reissuun, ostin housut, tuommoiset vaaleat pellavaiset. Se tuntui hyvältä, harkittu, pohdittu, ostos. Enkä edes ostanut niitä ensimmäisiä jotka tulivat vastaan.

Mutta syksyinen tuuli. Tulee nälkä, kuumalla ei ole voinut syödä, olen laihtunut parissa kuukaudessa neljä kiloa, ensi kesänä mahdun ehkä niihin lukuisiin housuihin jotka nyt ovat liian pieniä, ellei tuuli tuo mukanaan liian isoa nälkää.

Jotkut pihlajatkin luulevat tätä syksyksi, vai onko se kuumuus, ne muuttavat väriä. Sitä ei voi vielä kuvata, nyt toivotaan vielä pariksi päiväksi kesä, viikonloppuna mennään mökille. Sitten syksy saa puolestani tulla, se on minun värinen.

PS. Mies otti yläkuvan viime viikolla. Kiitos rakas.
PS. Vaasan kuvien hellemekon osti siskoni, hänen mielestään olin ansainnut uuden. Se oli ihanmuutenvaan-lahja, mutta annoin tilalle kassillisen käyttämättömäksi jääneitä vaatteita.