minuutti minuutilta

15.09 Kesäsateen tuoksu tulee avoimesta ikkunasta raikkaana mutta niin hentona että tekisi mieli mennä seisomaan ulos sateeseen.
15.10 Kestän kuumuutta täällä huonommin kuin rannikolla. Viime yönä näin elävää unta jossa olin rannikolla, siinä oli kymmenen vuoden takainen poikaystävä sellaisena kuin silloin.
15.11 Minä olin silloin rauhaton ja levoton, hukassa itseni kanssa, eksyksissä elämässä.
15.12 Nyt tiedän, olen löytämässä suuntaani, hylkäämässä paljon vanhaa, jättämässä taakseni, uudistumassa.
15.13 Mutta miten menneisyys tekee meistä sen mitä me olemme, ei sitä voi poistaa meistä, se muovaa meitä ja määrää suunnan, pahakin on sillä tavalla hyvää.
15.14 Tuntuu niin hyvältä alkaa ymmärtää isoja, vaikeitakin asioita itsestään ja historiastaan, hyväksyä, jättää ne taakseen.

15.15 Kirjassa jota tänään luen ihminen ja luonto ovat yhtä, ihminen niin pieni osa kaikkea, miten totta se minusta on, että osaisikin elää sen muistaen.
15.16 Ja elää niin, että levittää ympärilleen hyvää, jättää jälkeensä hyvää, että tuntee olevansa kotona itsessään ja juuri siellä missä on.

15.17 Aika kulkee niin nopeasti lopulta, naisen aika eri tavalla kuin miehen, syklisesti, uskon että aika on suhteellista, minuutit huono mittari.

15.18 Kunpa osaisin opettaa lapsen rakastamaan itseään ja toisia, rakastamaan koko elämää, ja elämään sopusoinnussa maailman kanssa.
15.19 Mutta entä ne lapset, jotka viikonloppuna heittelivät jokeen pulloja mitään ajattelematta, puolihuolimattomasti, kuka heitä opettaisi?

15.20 Band of Horses on ihanaa sademusiikkia, miten musiikki luo tunnelmia, vaikuttaa tunteisiin ja mieleen.
15.21 Niin taide yleensä tekee, ja mikä kukaan on sanomaan mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta, missä kulkee taiteen ja tekotaiteen raja, onko se sama kuin elämän ja tekoelämän?

15.22 Olen täynnä kysymyksiä koko maailmalle, ja silti niin levollinen ja luottavainen maailmaa kohtaan, aivan kuin sitä välillä jotenkin luulisi että se on vain täynnä hyvää.


(Idea kirjoitusharjoitukseen Rokkimyyn, via Jonna.)