ruoka-aika! / lunch time!



Se alkoi siitä kun nypin fiikuksesta nuupahtaneita lehtiä ja pyysin pikku apulaistani keräämään ne johonkin astiaan. Hän vaikutti saavan välähdyksen välittömästi: äiti, missä minun kattilat on! Ja niin me sitten keitimme fiikuksenlehtikeittoa. Sen kera oli tarjolla juusto-ruisleipää -- kyllä, hän todellakin kuvittelee leikkiruokapaketin pihviä ruisleiväksi, luultavasti siksi ettei ole koskaan nähnyt saati sitten maistanut pihviä.

Tämän ajatuksen ajateltuani katsoin tarkemmin pöytämme antimia, ja mietin miten paljon ne hänen -- meidän -- ruoastamme, jääkaappimme sisällöstä kertovat. Tässä on hänen herkkujaan: hedelmiä, juustoa, kalaa (tarkemmin sanottuna pöydässä on kuulemma uunilohi) ja "vihanneksia" eli fiikuksen lehtiä. Mietin sitäkin, ettei meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada lasta syömään vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, mistä se sitten johtuukaan -- päin vastoin, porkkanat, omenat, appelsiinit, puolukat ja mustikat ovat suurta herkkua. (Luulen sen johtuvan siitä, että hänelle on annettu niitä monipuolisesti pienestä asti, ja siitä, ettei tarjolla ole ollut juuri vaihtoehtoja.)

Pöydästä puuttuvat ne asiat, joita hän ei muutenkaan syö. Karkeasti jaoteltuna on kaksi asiaa, joihin hän ei koske: punainen liha ja aikuisten valmisruoat tai puolivalmisteet. Jälkimmäisestä poikkeuksena ovat kalapuikot, hänen suosikkiruokansa, josta hän luultavasti pitää siksi, että saa niitä harvoin ja siksi, että Sallakin syö niitä (kyllä, Samun ja Sallan Salla). En erityisemmin haluaisikaan antaa lapselleni eineksiä, mutta toisinaan on mukavan helppoa kattaa pöytään lapsen lempiruokaa, kalapuikkoja ja muusia yhdelle (keitetty ja muussattu peruna, johon on sekoitettu rypsiöljyä ja kevytmaitoa).

Ehdottomia herkkujamme ovat tällä hetkellä erilaiset juureslaatikot ja -padat, sekä ihana, juustoinen juureskeitto, jota voisimme syödä litrakaupalla (ja aika monta litraa keittoa alla olevasta reseptistäni tuleekin). Siinä on niitä, joista hän tykkäsi jo vauvana: bataattia, kukkakaalta, porkkanaa. Mutta joskus on päiviä, jolloin sitä ei yksinkertaisesti jaksa nähdä ruoan eteen kovin suurta vaivaa ja kuoria kilokaupalla juureksia. Vaihtelua helppoihin ruokiin siis kaipaisin, tuntuu, että pöydän antimissa ei juuri variaatioita ole. Mitä teillä syödään mieluiten juuri nyt?

Talvikeittomme
6 perunaa paloiteltuna
3 porkkanaa ohueksi viipaloituna
puolikas purjo tai iso sipuli hienonnettuna
pieni kukkakaali
1 isohko bataatti
2-3 dl punaisia linssejä
200-400g sulatejuustoa (maun mukaan, siis)
n. litra kasvislientä
4 dl kookosmaitoa
2 tl kurkumaa
1 tl curryä
1 tl juustokuminaa
1 tl inkivääriä
öljyä

Kuullota isossa kattilassa öljyssä purjo/sipuli ja porkkanaviipaleet. Lisää mausteet aloittaessasi kuullottamisen. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää perunaviipaleet, kukkakaalin kukinnot ja linssit. Lisää kasvislientä sen verran, että ainekset peittyvät liemeen, ja lisää myös juusto nokareina. Kiehauta, anna kiehua kunnes juusto on sulanut, ja lisää bataatti suurehkoina lohkoina. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes juurekset ovat kypsiä (n. tunti). Soseuta keitto, lisää kookosmaito ja kiehauta. Lisää tarvittaessa suolaa.

***

I was picking out the dry leaves out of my ficus benjamina, and I asked my little helper to gather the leaves in any container she could find. She got the idea almost immediately: Mommy, where're my kettles! And that's how we ended up having leaf-soup for 'lunch'. We also had some oranges, some milk and my favorite, rye bread and cheese -- she honestly thinks the play-steak is supposed be rye bread. It dawned on me that that's probably because she's never actually seen a steak, let alone had one.

Having realized that, I started thinking about how our little lunch reflects our eating habits pretty well. There's fish, which she likes (to be more precise, that's oven-cooked salmon with a sprinkle of salt and pepper), there's fruit, there's cheese, and there's vegetables in the form of ficus leaves -- all her favorite food items. We've never really had trouble with getting her to eat her greens or her fruit and berries; on the contrary, she loves carrots, apples, oranges, lingon berries and blueberries. I'm prone to think it's because she's had all kinds of vegetables, fruit and berries ever since she was a baby and also because there's never been much else around to choose from.

Our 'lunch table' here lacks the things she won't eat or even touch unless forced to do so: red meat and microwave dinners. She actually won't eat anything coming straight out of a can or a package, except for fish fingers which are her special treat. She loves them for two reasons, I guess: she doesn't get them often and, well, Lola (of Charlie and Lola, see) eats them too.

While I'm obviously not too keen on having my daughter eat processed foods anyway, I have to admit there are days when I'd love to be able to make something quick, healthy and tasty, something I wouldn't have to peel a whole lot of vegetables for. I've got some favorites I often end up making again and again, so a little variation wouldn't hurt. What do you guys enjoy eating these days?

One of our favorite things, though, is our Winter Soup, which I could just eat and eat and eat until I burst. It's not a quick one, this soup, but that's why I like to make a lot of it in one go, and just freeze some for those lazy days to come. The recipe below will literally make many litres of this soup, so you'll need to be in the mood for cooking!

Our Winter Soup
6 potatoes cut in slices
3 large carrots cut into thin slices
half a leek or one large onion chopped
one small cauliflower
about 500 grams of sweet potato cut into large chunks
1 cup red lentils
200-400g butter cheese
approx. 5 cups of vegetable stock
1,5 cups coconut milk
2 tsp. turmeric
1 tsp. curry powder
1 tsp. cumin
1 tsp. ginger
cooking oil

Sauté leek/onion in cooking oil in a large kettle. Add turmeric, cumin, curry, and ginger and sauté until onions are soft. Add potatoes, cauliflower cut in small pieces, lentils, and enough vegetable stock to cover the vegetables. Add cheese and let it boil until cheese melts. Add sweet potatoes and let the soup stew on mild heat until the vegetables are done (this will take about an hour). Puré the soup, add coconut milk and bring to boil. Add a sprinkle of salt if needed.

Comments

  1. Meillä ruokamieltymykset ovat aika samanlaisia. Paitsi kala, sen sijaan pavut on herkkua. Viimeisin ihastus on hapankaali. Ajattelen myös, että noiden tarjoaminen pienestä pitäen on se salaisuus. Ja sitkeä uusien makujen tarjoaminen. Jonkin ajan kuluttua alkaa maistua. Olen ollut flunssassa ja katsonut telkkarista kaikkea mahdollista. Sieltä tuli englantilainen ohjelma, jossa äidit valitti, että lapset eivät syö kuin ranskiksia yms. tai keksejä. Näin oli kuulemma ollut siitä asti, kun lapset olivat puolivuotiaita. En voinut kuin katsoa suu auki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samantapaisia juttuja minäkin ajattelin, kun tätä kirjoitin. Kyllä se vain taitaa olla niin, että "kasviskammo" on peräisin siitä, ettei niitä ole pienestä asti ollut tarpeeksi tarjolla.

      Ja sitten, ihana kuulla sinusta! Ajattelin viimeksi tänään, että pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja laittaa sinulle mailia, että mitä teille kuuluu, oletteko kunnossa. Kirjakin pitäisi lähettää postissa, mutta täällä on myös oltu kohta kuukausi flunssassa enkä tunnu saavan aikaan mitään mihin liittyy kotoa poistuminen, ellei se liity lääkäriin tai sitten viedä autolla ovelta ovelle...

      Delete
  2. Meillä asuu täällä sellainen uhmainen ruokalakkoilija, joka hyvänä päivänä syö kaikkea sipulista lähtien, mutta huonona ei kertakaikkiaan mitään. Meillä tyttö on juuri keksinyt ruokaleikkien hauskuuden ja tarjoilee yleensä kahvia, teetä, vaapukkamehua, sekä sämpylöitä erilaisilla täytteillä :D Vaapukkamehu tulee kyllä ihan muumeista, niitä meillä katsotaan aika ahkeraan :D

    Yritän tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa ja olla tartuttamasta omia ruokakammojani lapseen. Olenkin siinä aika hyvin onnistunut, koska oma inhokkini kala on hänen herkkuaan, kalakeitto maistuu yleensä aina :)Porkkanaa vierastaa jostain syystä raakana, muuten menee jos on hyvä päivä :)

    Sosekeitot on meillä nyt hittiruokaa, sekä itsetehdyt pinaattiletut ja pinaattikeitto :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä meilläkin uhmailijaa joudutaan usein suorastaan pitelemään pöydässä tai hakemaan sängyn alta piilosta syömään, ja syöminen on aina ollut sillä tavalla "hankalaa", ettei lapsi mieluusti istuisi ruokapöydässä lainkaan, vaikka ruokana olisi mitä herkkua!

      Pinaatista voisikin kokeilla taas tehdä jotain, lettujen reseptisi kiinnostaisi! Kiitos pinaattivinkistä!

      Delete
  3. Mmmm herkullisen näköisiä fiikuksen lehtiä! Ja aikamoinen juustoviipale tuossa leivällä:D

    Meillä Viuhti juuri eilen tarjoili meille pookkana-aastetta ja tuttikeittoa;) Mistähän se kertoo?? Ostin pojalle joulupukinkonttiin Ikean leikkikasviksia ja ne onkin olleet kivoja leikeissä, vaihtoehtona siellä oli voileipätarvikkeita juustoineen ja leikkeleineen mutta en oikein tykännyt niistä.

    Mä olen ollut aina tosi iloinen siitä että meidän pojille maistuu kasvikset, ne syödään aina ekana lautaselta. Serkkupojat ihmettelee kun Tiuhti ja Viuhti tykkää parsakaalista. Yksi selkeä herkkuruoka on uunilohi ja muussi niin lapsilla kuin aikuisillakin, mutta kyllä ne perinteiset nakkikastike, lihapullat ja kalapuikot on meidänkin lasten herkkua. Meillä syödään kyllä eineksiäkin, ja käydään Hesessä ja Mäkissäkin, joskus vaan ei jaksa eikä ehdi panostaa ruokaan. Pojat söisi meillä Saarioisten maksalaatikkoa varmaan joka päivä jos saisivat, se on herkuista herkuin. Eikä se musta niin vaarallista ole, kunhan eineksiä ei syödä joka päivä ja kylkeen laitetaan jotain tuoretta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin neiti sai joululahjaksi noita astioita ja leikkiruokia, ovat olleet oikein mieluisia mutta mukavasti mukaan mahtuu aina noita satunnaisia kodin löytöjä, kuten fiikuksen lehtiä... :)

      Uunilohi on meilläkin suurta herkkua, samoin perunamuusi melkein minkä tahansa lisukkeen kanssa. Harmittaa ettei tuollaisia perinteisiä nakkikastikkeita ym. ruskeita kastikkeita voi meillä tehdä, kun gluteenittomista jauhoista ei niitä oikein saa aikaan. Eikä muakaan satunnainen einesten syöminen haittaisi, mutta Aino nyt vaan ei yksinkertaisesti suostu koskemaankaan niihin, maksalaatikko on tosin tästä poikkeus meilläkin. Edes tällaiset puolivalmisteet niin kuin italianpata-ainekset itse lisättävine osineen ei mene, kaikkea kyllä suostuu maistamaan mutta sylkee ulos kaikki einesruoat ja puolivalmisteet kyllä heti.

      Hesessä ja mäkkärissä ollaan kanssa joskus käyty, mutta Aino söi vaan miniporkkanat ja joi maidon, muut jäi molemmissa tarjottimelle maistelun jälkeen...

      Delete
  4. Minä muistan tuon keiton viime talvelta, se oli herkkua, ja oli niin ihanaa olla siinä teillä, päästä valmiiseen ruokapöytään, saada syödä seurassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin muistan kun olit syömässä ja kun kirjoitit siitä, se oli oikein mukavaa. Reseptiä tosin olen vähän modannut sen jälkeen, silloin keitto ei tainnut olla sosetta lainkaan? Kookosmaidon kanssa tulee niin paljon parempaan kuin ruokakerman! Minusta on mukavaa laittaa ruokaa muille, joten tervetuloa valmiiseen pöytään uudestaankin! :)

      Delete

Post a Comment