the trees today
Lopultakin joku ihan oma tila tässä uudessa kodissa. Uudessa? Siltä se vieläkin vähän tuntuu. En uskalla kiintyä kovasti, kun tuntuu että elämä on yhtä muuttojen ja muutosten suunnittelua. Koetan hyväksyä keskeneräisyyden, ja oikeastaan olen kylllä kotonani kaikkialla, missä on kauniita puita.
***
Finally, a little bit of space I can call my own in our new place. Yes, it still feels 'our new place' although we've lived here for almost six months now. I don't dare get too attached as our life right now seems to be constantly on the move. I try to embrace the unfinished fragmentary nature of it all, and not get too fussed about not ever being able to 'complete' a place we live in before we move again. Truth be told, I'm at home wherever I can see beautiful trees when I look out the window.
Kaunista!
ReplyDeleteJa oma tila... kuullostaa kivalta ja tärkeältä jutulta.
Usein käyn täällä kurkkaamassa, muttei ajatus taivu väsyneenä sanoiksi asti. Siksi jäänyt viime aikoina kommentoimatta. Kivoja juttuja kuitenkin paljon ollut.
Tammikuu vaihtuu ihan kohta helmikuuksi, joten ihanaista helmikuuta!
Sanna :)
Sanna, minäkään en usein saa sanottua mitään kun käyn blogeissa, joinakin päivinä ajattelen oikein, että nyt otan itseäni kyllä niskasta kiinni! Tuo pöytä kaikkineen oli kyllä niin kiva juttu, mutta ihanaa on sekin, että se on minun pöytä!
DeleteOma tila pitää olla, vaikka pienikin pöydänkulma.
ReplyDeleteAlimmaisessa taivas on kuin pensselillä vedelty.
Todellakin, oma tila antaa ihan eri tavalla inspiraatiota ja semmoista tietynlaista ilon tukea.
DeleteKauniita kuvia. :)
ReplyDeleteItsekin jotenkin tässäkin kodissa vain odotan sitä seuraavaa, jos se olisi se, jota jaksaa laittaa ja suunnitella kauniiksi ja viihtyisäksi.
Jospa tästä kevään ja valon myötä edistyisimme tapaamiseen. Energiatason ainakin huomaa kohonneen valon myötä. Kai appelsiineillakin on osuutta asiaan. :)
Ai teilläkin appelsiineja! Meillä on syöty niitä kilokaupalla, ja varmaan tuo valokin tuo oman osansa energiasta. Älä ota stressiä tapaamisesta, kyllä tässä vielä ehditään... :)
DeleteIhanan värinen taivas viimeissä kuvassa :)
ReplyDeleteMinä haaveilen edelleen omasta työhuoneesta, mutta huonolle näyttää, ylimääräisen huoneen lattia on täynnä vaatepusseja, jotka pitäisi ensin ymmärtää viedä kirpparille :D
Nyt on ollut niin ihania auringonnousuja ja -laskuja, että voi että. :) Voi, oma työhuone se oliskin vasta poikaa, vaikka omaan pöytäänkin olen kyllä varsin tyytyväinen!
DeleteVarasin itselleni jo oman tilan, mutta mies tarvitsi sitä kipeämmin.Nyt suunnitelen uutta.
ReplyDeleteMeillä on keskeneräistä eikä varmaan koskaan edes tule valmista täällä ja tässä kodissa. On lukuisia syitä keskeneräisyydelle mutta ehkä heöpottavinta on ollut huomata että senkin, keskeneräisyyden kanssa oppii elämään niin ettei se haittaa eloa.
Kotonani voin olla missä vaan :)
Meillä miehellä on oma työhuone, minä olen ihan tyytyväinen että sain edes oman pöydän. Mihinpä minä työhuonetta tarvitsisin? :)
DeleteSiinähän se juuri onkin, että olisi opittava elämään keskeneräisyyden kanssa. Minulla on vielä opeteltavaa, vaikka luulisi että näinä kaikkina aikuisiän vuosinaan jo olisi edes vähän ehtinyt...
oh looks so pretty and cold
ReplyDeleteThanks! It's - 20 celsius degrees here, brr!
Delete