close & open

Töissä minulla on kahdenlaisia ryhmiä: Niitä, jotka uskovat ettei minun ole edes mahdollista hermostua. Ja niitä, jotka eivät usko, että on sellaisia ryhmiä jotka kuvittelevat etten koskaan hermostu. Työpöydällä tietokoneen vieressä on vanha Hermo-pastillien mainos, siinä muistutetaan ettei kannata venyttää jousta liikaa, ja mikäli nyt niin sattuu käymään, apteekista reseptittä saatavat pastillit auttavat hermonhallinnassa.

Pastilleja ei enää taida saada myydäkään, ja ei se mitään. Minulla on kotona kohta nelivuotias ikioma pastilli, joka sanoo joka ilta: Äiti, minä rakastan sinua niin paljon kuin taivaalla on tähtiä, ja yksi kuu. Mihin minä vastaan: Ja minä rakastan sinua aurinkoon asti. Tämän parempaa hermonhallintakeinoa tuskin löytyykään.

***

At work I have two kinds of groups of students: Those who cannot believe I'd ever lose my temper. And those who can't believe that I have groups I haven't lost my temper with. On my desk, beside the computer, I have an old advertisement selling pills that help you control your temper; it advises you not to push your limits, and should you happen to do so, to buy some pills from the chemist's.

I don't believe such pills could be sold anymore, but I don't mind. At home, I have a darling almost-four-year-old, who says every night, before going to bed: Mommy, I love you as much as there are stars in the sky, and one Moon too. To which I reply: And I love you to the Sun and back. I don't believe that a more efficient way for controlling one's temper exists.