laiskiainen

Takana ensimmäinen juhannus lapsen kanssa -- se kului hitaasti ja rauhallisesti.

Rakastan kokkaamista, kunhan saan tehdä sen ajan kanssa, laiskasti ja kiirehtimättä. Siispä juhannuksena: uusia perunoita, vihreää salaattia, raparperikalaa, mangokana-lasagnea, tomaattipastaa, sangriaa, mansikkavaahtoa ja mökkituliaisiksi vadelmakääretorttu. Grillin ääreen minulla ei ole asiaa, se on miehen reviiriä.

Kun juhlat juhlittiin lähinnä kotosalla, löytyikin aikaa ihanuuksiin: saunaan saatiin vastat, ja omalta pihalta poimittiin juhannuskukkakimput. Miksi ihmeessä olemme joskus viettäneet juhannuksia kaupungissa tai festareilla?

Eräänä sateisena hetkenä oli hyvä ommella viimeinkin valmiiksi edes jotain kevätsiivouksissa löydetyistä vanhoista pellavaserveteistä ja epäkäytännöllisten housujen lahkeista. Laiskuuttani en viitsinyt laittaa tyynyihin edes vetoketjuja; tarranauhat ja napit kävivät kätevämmin. Joitakin pitsejä mietin vielä -- ehkä joskus, kun jaksaa.

Seesteistä. Olisipa koko kesä tätä.