tyyli hukassa

Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on selkeä, omintakeinen tyyli. Kuten pikkusiskoani, jonka tyylitaju ei kyllä osu yksiin oman estetiikkani kanssa, mutta jonka vaatekaapissa kutakuinkin kaikki vaatteet sopivat ihailtavasti pariksi toisilleen. Mahdottomia yhdistelmiä ole edes mahdollista saada aikaiseksi. Kaupoista hän lähtee usein tyhjin käsin, koska ei ole löytänyt mitään miellyttävää.

Toisin kuin siskolleni, minulle iskee vaatekaupoissa ja kirpputoreilla runsauden pula, kun en osaa päättää mitä ottaisin. Kaikki näyttää kivalta. Vaatekomeroni on täynnä erehdyksiä, eikä mikään käy yksiin.

Varsinkin nyt, kun maalaiskaupunkityyli lököhousuineen ja mitä-nyt-kaapista-sattuu-käteen-osumaan-hetkineen on jämähtänyt vaarallisesti päälle (lempisaapikkaat pölyttyvät vaatekomeron perällä jo kolmatta vuotta), alkaa tuntua, että jotain tolkkua tähän täytyy saada.

Niinpä aamuinen inspiraatiomatka lehtien maailmaan. Tästä tykkään, ja tästä, ja tästä. Vedän kaiken sisään kuin henkäyksen, sulatellen, ja katson uudelleen ensi kuussa. (Tässä kuussa elämme -- onneksi, etten voi heti rynnätä nettiputiikkeihin uusia erehdyksiä tekemään -- hitaammin, vähemmän -mentaliteetilla, ja hankintamme rajoittuvat ruokaan.)