odotamme ukkosta
Sitä on luvattu, muttei kuulu vielä. Taivas tummuu pikku hiljaa, olen mielessäni täynnä kiitosta, olen niin huono kestämään näitä helteitä. Juuri äsken tajusin, lukiessani Piilomajaa, että se johtuu tästä talosta ja pikkulapsesta. En minä aiemmin ole näin huono ollut kuumuuden kanssa, en kaupungeissa.
Mikään ei oikein onnistu. Tämänkin tekstin julkaisin vahingossa jo väärällä napinpainalluksella ensimmäisen lauseen jälkeen. Hiki valuu, ja sen kirjoittaminen saa ajattelemaan suomalaista äijäproosaa. Tarvitsen koko ajan vettä tai jääteetä tai limsaa, vaikken sitä yleensä paljon juo. Ja jäitä, niitä ilman en selviäisi. Alan ymmärtää, miksi etelässä tehdään paksuja kivitaloja kivilattioineen, rakastan olohuoneen takankylkeä.
En oikein välitä pyykkäyksestä, en ole luonteeltani kai pyykkääjä, mutta vaippojen pesu ei jotenkin tunnu yhtään vaativalta tai vastenmieliseltä. Ehkä siksi, että siinä kokee tekevänsä hyvää? Lainapaketti täytyy palauttaa perjantaina, toivottavasti helteet hellittävät, en kestä ajatusta automatkasta tässä kuumuudessa.
Tyttö on oikea kesänlapsi. Suunnittelen valokuvapostausta hänen pihaleikeistään, ehkä sitten joskus. Monet ovat viime päivinä muokanneet blogiensa ulkoasuja tai aloittaneet kokonaan uuden, minäkin harkitsen uutta, mutten millään keksi nimeä. Kuumuus sumentaa.
Tämä oli muuten kahdessadas kirjoitus, se on aika monta. Voisi ajatella, että tällä blogilla on jo oma kehityskaari ja historia, katsella sen etenemistä janalta, jatkaa, mutta nimi Koivukuja liittyy niin vahvasti tähän vanhaan taloon, tähän elämään, meidän omaan koivukujaan, etten varmaan voi jatkaa täällä sitten kun muutamme. Siihenkin on enää aikaa vain noin kuukausi.
JK: Tajusin juuri luvanneeni miehelle, että leivon hänelle tänään porkkanaleipää, mutta miten tällä säällä voi leipoa?
Viimeisessä kuvassa on paljon kaunista katseltavaa.
ReplyDeleteTyttöni kaksi ensimmäistä kesää olivat tooosi kuumia. Ihmettelen vieläkin, että väittävät että nyt olisi ennätyshelteet. Muistan nuo kesät paljon kuumempina. Ehkä se oli juuri se kun lapsi oli liimautuneena koko ajan. Toisaalta silloin saatoin omistautua hänelle, muuta ei vaadittu. Muistan ne ihanina kesinä, vaikka meillähän ei nukkunut kukaan ensimmäiseen puoleentoista vuoteen, ei päivin ei öin.
Nyt kun vierasta lappaa solkenaan, niin pitää olla häärimässä keittiöissä ja imurin varressa ja ja. Ei voi vedota enää vauvanhoitoon...joka olisi nyt kieltämättä hyvä syy:)
Täällä ei näytä olevan tulossa sen enempää ukkosta kuin vettäkään. Koirat ovat aivan uuvuksissa, minä kestän hellettä hämmästyttävän hyvin. Tietysti saan olla vaikka alasti (ja melkein olenkin), mutta ehkä terveellisemmällä kasvispainotteisella ruokavaliolla on jotain tekemistä asian kanssa? Tosin auringossa ei tarvitse olla enkä olekaan kuin joitain kymmeniä minuutteja päiväss. Sisällä on 32C.
ReplyDeleteLiivia: Minä en muista oikeastaan viime kesää ollenkaan, olin niin uupunut. En usko, että silloin oli näin kuumaa. Tästä kesästä kyllä jää ihania muistoja kuumuudesta huolimatta. Lapsi ei onneksi näytä siitä juuri välittävän, joten valvoa ei enää tarvitse. Meillä on vähän sama juttu nyt, jatkuvasti vieraita ja/tai menoja kuten häitä, joiden takia joutuu/saa puuhastella. Se toisaalta myös tuo iloa arkeen, vaikka onkin näillä kuumilla välillä vaikeaa.
ReplyDeletePellon pientareella: Näyttävät täälläkin siirtyneen ukkoset huomiselle. Minä syön melko kasvispainotteisesti myös, mutta kieltämättä nykyään enemmän myös lihaa kuin aiempina kesinä. Ehkä se siis tosiaan vaikuttaa! Mutta kyllä varmasti sekin, että vanhassa puutalossa on sisälläkin tosi kuuma verrattuna vaikka (ilmastoituihin) kerrostaloasuntoihin merenrantakaupungeissa, missä tuulee.
Ilmankosteudella on minusta suuuuuri merkitys sille miltä kuumuus tuntuu. Jos ilma on kovin kosteaa on minusta pahempi olla kuin kuivassa kuumassa.
ReplyDeleteVoi kauheaa, et kai alkanut leipomishommiin? :) Toivottavasti et.
ReplyDeleteSitten kun muutat, tai jos täältäkin, kerro uusi osoite. Olisi sääli kadottaa sinut nyt kun tuntuu että vasta tutustun.
Minä tykkään kuumasta, muu perhe ei. Tämä aiheuttaa henkisiä ristiriitoja ja puolivarjon etsimistä.
Viimeinen kuva <3
ReplyDeleteTäällä odotellaan ukkosta hiki päässä myös. Ihan tässä istuessakin vaan pisarat valuu naamalle :D
Uusi nimi tulee kyllä, vaan älä kirjoittelua lopeta, nämä tekstisi ovat arjen iloa minulle!:)
ReplyDeleteToivottvasti saitte jo ukkosta, se painostavuus juuri ennen on pahinta.
toivottavasti jatkat vielä blogin pitoa, olisi kurjaa kadottaa sinut ja ihanat tekstisi ja kuvasi. Ymmärrän kyllä sen tunteen, ettei tätä samaa blogia voisi jatkaa muutettuanne, kun tämä liittyy niin vahvasti koivukujaan ja juuri siihen paikkaan. Mutta olen samaa mieltä kuin Olina, keksit kyllä nimen!
ReplyDeleteMinusta pyykkäys on kivaa, ehkä juuri siksi, ettei siinä oikeastaan tarvitse tehdä juuri mitään ja silti tuntuu, että on saanut jotain aikaiseksi. Puhtaiden pyykkien tuoksu on parhaita tuoksuja mitä tiedän. Laitoin ohuen toppini pihalle kuivumaan ja noin parin minuutin päästä kävin sitä kokeilemassa, niin se oli jo ihan kuiva. Varsinainen kuivumisennätys :)
Piilomaja: Pitää paikkansa, eilen ne ukkoset tulivat illalla, joten ilmankosteus oli varmaan korkea jo päivällä, ja on vielä tänäänkin -- kyllä eron huomaa esim. viime viikkoon, jolloin ei ollut sateista vaan pelkästään lämmintä.
ReplyDeleteIlse: Leivoin kyllä, mutta aika kivuttomasti se meni, oli niin helppo resepti. Kerron kyllä täällä jos ja kun muutan, toivottavasti löydät mukaan!
Minja: Täällä odotus palkittiin eilen, mutta hiki valuu edelleen! :)
Olina: Saatiin, ja tänään taitaa tulla lisää! En lopeta, mutta muutan varmaan toisaalle, kerron lisää sitten!
Solen: Kyllä se nimi sieltä varmaan tulee, ja uusi blogi ottaa oman muotonsa sitten uudessa ympäristössä. Täälläkin on kestovaipat ja pellavavaatteet kuivuneet ihan ennätysajassa eilen ja toissapäivänä, se tässä helteessä on kyllä positiivista!