kiitos hyvää /// fine, thank you

(Lauantai-ilta oli kaunis, olisin halunnut ottaa enemmän kuvia, mutta kameran patterit loppuivat heti alkuillasta. Ehkä, jollain tavalla, ehdin nauttia kaikesta enemmän ilman kameraa, niin ajattelen välillä. Ja aina voi ikuistaa sanoihin.)

Ajettiin läheiseen venesatamaan katsomaan huvilakauttaan lopettelevaa saaristoa. Kuultiin juhlan äänet, käveltiin narisevilla laitureilla, joutsenet lensivät yli, säikähtivätkö ne raketteja. Myöhemmin käveltiin Suomen pisimmän sillan huipulle, katseltiin sieltä ilotulituksia kaukana metsänreunojen yläpuolella, ihasteltiin pimenevässä illassa loistavia mökkirantoja jotka oli valaistu kynttilöillä, myrskylyhdyillä, kokkotulilla. Katsottiin miten aurinko laski mereen, sihisikö se kilpaa rakettien tähtiloisteen kanssa, olo oli sellainen, että melkein pakahtuu kauneudesta. Kotona huomattiin, että mahtavimmat ilotulitukset näkyivät olohuoneen ikkunasta, läheisillä huviloilla juhlittiin myöhään yöhön. Ilta oli rauhallinen, hieno, hyvä.

Ja tämä sunnuntaikin oli, oli aivan täynnä mukavia asioita: aurinkoaamu, vohveleita ja kermavaahtoa, syysneule ja kehystetty Monet-juliste kirpparilta, lapsella leikkikavereita, pitkät päiväunet, neulomista, täydellisen peston tehtailua. Ei voi olla ajattelematta, miten paljon päivään vaikuttaa sen alku: ihan ensimmäisenä, aamukahveja juodessani, luin ihanan sähköpostin kaukana olevalta ystävältä, siitä tuli niin hyvä mieli että päivän oli pakko olla hyvä.

Olen miettinyt sitä, miten tärkeää on, että joku kysyy mitä kuuluu. Jos kuuluu hyvää, saa vastatessaan mieleensä kaikki hyvät asiat, sen mikä on omassa elämässä kaunista juuri nyt. Ja jos ei kuulu, niin kysymys on kutsu, tilaisuus kertoa jollekin toiselle omista huolistaan, avata toiselle sydämensä. Toivoisin niin, että kaikilla olisi joku, joka muistaisi kysyä, ihan kaikkina elämän aivan tavallisina päivinä.

Mitä sinulle kuuluu?

***

(Saturday evening was so beautiful I wish I had more photos to show you. But the batteries of my camera ran out, and maybe that was for the better. Sometimes I think I'm able to be present in the moment better without my camera. And you can always capture your memories with your words.)

We drove to the harbour nearby to see the celebrations of the Venetian fest going on the archipelago. We heard the sounds of parties all around us, we walked on the creaking docks, a family of swans flew over us, maybe they were frightened by the fireworks. Later we walked to the top of the longest bridge in Finland, watching the fireworks light up the sky in the distance, marvelling at the beauty of the cottages and beaches lit up with candles, storm lanterns and bonfires. We watched the sun set into the sea, did it really sizzle like the fireworks that seemed to just pop up from the middle of the woods. I felt dizzy because of the beauty of it all, soothed and at peace. At home we realized the most amazing fireworks were to be seen right out of our living room window, as people in the villas and cottages nearby celebrated the end of the holiday season well into the depth of the summery night.

And Sunday, it was good too. I often think how the way you start your day affects how the day turns out, and today got a real good start: I received a lovely e-mail from a faraway friend, and reading it while sipping on my morning coffee I felt full of joy, and I knew the day would be good. And so it was: sunny morning, waffles with whipped cream for breakfast, finding a new sweater for autumn and a framed Monet poster from a jumble sale, my daughter having friends to play with, knitting, a long nap in the afternoon, making the most perfect pesto...

I've been thinking about how important it is to have someone ask you how you are. If you're just fine, answering this simple question will give you a chance to reflect on the good things in your life right now. And if you're not, the question is an invitation to share your troubles, to unburden your heart. I only wish everybody had someone to ask them the question on any ordinary day, on all the ordinary days that our lives are made of.

And how are you?