viikonloppuajatukset /// weekend thoughts

Jos lähtisi ajamaan pohjoiseen, mihin tahansa rannikkokaupunkiin sadan tai kahden sadan kilometrin päässä, sattuisi keskelle suuria juhlia. Mutta meidän kaupunki, se hiljenee, ei vietä venetsialaisia vaan huvilakauden päättäjäisiä. Silloin mennään saareen, vietetään huvilalla juhlaviikonloppua oman perheen kesken, mikä tahansa tönö saaristossa kävisi. Koska meillä ei ole edes sellaista, huvilasta puhumattakaan, viikonloppumme on ihan tavallinen, ja minä tykkään juuri siitä. Viime talven jälkeen osaan arvostaa näitä viikonloppuja, tätä meidän yhteistä aikaa, uudella tavalla. Sitä, että näitä tavallisia viikonloppuja on kuukaudessa neljä, ja että ei tarvitse mennä minnekään. Vähän hyvää ruokaa, kiireettömyyttä, muutama lasi viiniä illalla, niistä on meidän venetsialaiset tehty.

En ennen edes syönyt aamiaista, mutta nykyään tarjoan itselleni herkkuja aamuisin, pidän pienet juhlat sillä tavalla joka päivä. Leivottiin lohtumuffinseja sairastajan kanssa yhtenä päivänä, niihin tuli mustikoita ja aprikoosia, tänä aamuna syötiin viimeiset. En tiedä mikä tuo kukka meidän ruokapöydässä on, myyjä ei tiennyt suomenkielistä nimeä eikä latina jäänyt mieleeni, mutta apua se kyllä tarvitsisi. Se meinaa nukahtaa, enkä tiedä miten sitä hoitaa.

Kyllästyttiin viimein nukkumaan lattialla (kirjoitin siitä joskus täällä), ja otettiin vierassänky omaksi. Vierasparat joutuvat nukkumaan lattialla, mutta me kyllä nukuttiin hyvin oikeassa sängyssä ensimmäistä kertaa vuoteen. Siirryttiin nukkumaan keltaiseen huoneeseen, olen aina halunnut auringonkeltaisen makuuhuoneen, se on hyvä ja iloinen. Lapsi nukkuu vielä meidän kanssa, mutta hänelle rakennetaan pesää toiseen kamariin, siitä tulee ihan hyvä paikka olla ja ehkä joskus vielä nukkua.

Olen käynyt läpi vanhoja kuvia, ajattelin ehkä tilata muutaman setin syksyisiä ja talvisia postikortteja, vaikea päättää kuinka monta ja mitä. Onko sinulla mielessä kuvistani joku tietty, mieleenjäänyt suosikki?

Levollista viikonloppua sinulle!

***

If you got into your car and started driving north, within the next hundred kilometres, in any little coastal town, you'd find yourself in the middle of a huge end-of-summer party, the Venetian fest. Our town, though, quiets down, everybody heads for their cottages in the archipelago, to spend the last weekend of the summer by the sea with their families -- any little shack on the shore will do. Seeing as we don't even have that, for us this is just another weekend. But I love it just like that: us three together, nowhere to go and nothing special to do. Some good, simple food, a little bit of music, a little bit of reading, just general slowness, maybe a few glasses of wine in the evening. That, for me, is heaven on earth.

I didn't used to eat breakfast at all, but these days I treat myself to something delicious every morning. It's like having a little feast right after you've woken up, and nothing kick-starts a day better. The other day we baked some blueberry & apricot muffins with my little one, we ate the last ones this morning. I wonder what to bake next.

We got bored of sleeping on the floor (more about that here), so we turned our guest-/daybed into our own bed. Poor guests will be forced to sleep on the floor now, but boy was it good to sleep in a bed for the first time in a year. We moved into the yellow room, I've always wished for a sunny, yellow bedroom and now we have that. The little one's still sleeping in our room, too, but we started building her a little nest of her own, it's turning out quite pretty, and it will be a good place for her to sleep in some day.

I've been going through my old photos, thinking I'd have a couple of sets of autumny and wintery postcards made, but there's so many pictures to choose from. Do you remember any particular photo of mine that you'd like to receive in the mail some day?

Have a good, slow weekend, you!