ekologista matkailua

Eilen luovutin. Olen ahdistellut paikallista, tuttua verhoilijaa jo vuoden; soitellut, jututtanut aamukävelyllä, kysellyt vanhojen, rumien sohvien taikomisesta vaaleiksi tavalla tai toisella. Lähestulkoon naapurissa asuva verhoilija on luvannut ohi kulkiessaan tulla sohvia katsomaan, mittailemaan ja antamaan tuomionsa, aina ensi viikolla.

Mañana, sanovat espanjalaiset, ja sama mentaliteetti näyttää löytyvän tältä pikkukylän verhoilijaltakin, tai sitten hänellä vain on kädet ylivoimaisen täynnä töitä, sillä miestä ei ole hätyyttelyistä huolimatta näkynyt. Kyllästyneenä katselemaan harmaantuneita kulahtaneita sohviani heitin päälle lakanat ja pienempään lisäksi vanhan mummoni kutoman pellavapöytäliinaan, isompaan viltin. Ja valkeus tuli, ilmaiseksi.

***

Illalla istuimme miehen kanssa kynttilöin valaistussa, uudelleen järjestetyssä olohuoneessamme, tuntui kuin olisimme olleet jonkun toisen kotona tai lomalla Marokossa. Sovimme, että ollaankin: unohdetaan huolenaiheet ja eletään vaan, lomaillaan koko tämä elämä.

Tänä iltana lomamme jatkuu pienellä kyläreissulla. Hyvää seuraa, virkistävää keskustelua, maittavaa ruokaa. Olé!