Ollaan

 

oltu lapsen kanssa viikko mummolassa lomalla.

luettu monta kirjaa, luin loppuun upean Toscanan auringon alla ja yhden toisen kirjan joka oli ihan kivasti kirjoitettu ja jonka lopun oikeastaan arvasin ja jota en varmaan kahden kuukauden päästä muista lukeneeni ja se ei haittaa mitään, ei kaiken tarvitse aina olla niin merkityksellistä ja suurta.

bongattu kylpeviä lintuja merellä, järvellä ja kukkapenkissä, ainakin joutsenpariskunta, lokkeja, tiiroja ja fasaani, kylvetty auringossa ja uitu sateessa itsekin, nukahdettu iltaisin mustarastaan lauluun, juhannuksena kuunneltu sitä miehen kanssa melkein koko yö, istuttu puutarhatuoleissa ja puhuttu kaiket maat läpi ja taivaatkin, ajateltu että juuri näin kuuluu keskikesän mennä.

ostettu kirppikseltä villaisia ensi talvelle, etuajassako, ihania lasten neuleita ja aikuisten villasukkahousut että melkein jo odottaa talvea, ja leppispankki hajonneen hipon tilalle, ja suolasirotin, ja alihinnoiteltuja arabioita, huomioitu että oltuani niin kauan ostamatta vaatteita itselleni en vieläkään, puoli vuotta lakon loppumisen jälkeen, osaa niitä edes kaupoissa ja kirppiksillä vilkuilla ellen varta vasten jotain mene etsimään.

ajettu aika monta kilometriä, kuunneltu autossa PMMP:n Puuhevosta, nähty ainakin yhtä monta sukulaista, niin kuin pohjoiseen matkustaessa kuuluu, saatu kilo raparperiä, keitetty huomisen helteiselle ajomatkalle raikasta mehua.

aika väsyneitä, loman lopussa ollaan aina, onko se sitten hyvän loman merkki vai kiltteyden.