tällä viikolla
- olen kulkenut kotikaupungissani turistina, kiertänyt ostoskeskuksia, metsäpolkuja, järvien rantoja, toreja
- olen ostanut omituisimmat housut jotka olen koskaan nähnyt, kasvanut niihin melkein kiinni kun ovat niin mukavat, ja maton jonka väristä en olisi arvannut valitsevani
- lapsi on rakentanut ankanpesiä metsäpoluille, puistoihin ja kotipihalle oksista, kivistä, ruohosta, havunneulasista, kävyistä, kaikesta mitä saatavilla on, saatuaan mummolta ostosreissulla (kielletyn) ankan
- olen ylittänyt korkeanpaikankammoni ja kiivennyt Pyynikin näkötornin ylätasanteelle tarkastelemaan kaupunkia toisesta näkökulmasta, se huikaisi
- olen käyttänyt vapaan aamuni pyykin pesuun ensi viikon matkaa varten sekä veljeni mielenkiintoisen gradun lukemiseen, se käsittelee ilmastonmuutoksen visuaalista esittämistä mediassa ja tapauskohtaisesti eräässä dokumenttielokuvassa
- olen ollut onnellinen tästä ajasta, lapsesta, ankasta, tulevasta matkasta, siitä että kaikki on nyt niin hyvin
Erityisesti kiinnostaa miksi ankka oli kiellety ja kenen toimesta? Ja tietysti matka:) Kerrotko lisää?
ReplyDeleteRiikka, ankka oli kielletty, koska olin sanonut ettei tällä reissulla osteta leluja, paitsi jos löytyy sopiva uimarengas... Tietenkään mummo ei ollut moisesta kiellosta moksiskaan, mikä vähän harmitti, mutta ankasta kyllä tuli tytölle tosi rakas (kunnes hän sai pienen koiran 10 sentillä Tallipihan lastenkirppikseltä...).
ReplyDeleteMatkaamme siis ihan vain mummolaan, Raaheen, ensin tytön kanssa kahdestaan vanhempieni mukana, ja sitten O tulee sinne juhannukseksi. Silloin varmaan päästään mökillekin! Tämän kevään jälkeen tuntuu luksukselta, että tämmöinen parin viikon reissu onnistui järjestää kaikista lapsen pakollisista menoista huolimatta!
Mekin oltiin muuten siellä kirppiksellä. Viuhti sai makean (äänekkään) paloauton kahdella eurolla ja Tiuhti oli ikionnellinen ostamastaan 20 sentin ukkelista.
ReplyDeleteSe oli kyllä kiva kirppis, mietin että pitäisikö seuraavalla kerralla varata pöytä itsekin, mutta kovin vähän oli kyllä väkeä ainakin silloin kun me käytiin.
ReplyDelete