Teemme pieniä matkoja tässä kaupungissa, puistoihin, jäätelökioskeille, taloille, rannoille, semmoisille joissa emme ole ennen käyneet. On kesä, on lämpö, ei tarvitse nyt mennä merta edemmäs kalaan, olemme vielä turisteja omassa kaupungissamme. Emme edes tiedä kaikkia jonne voisimme mennä, parhaat paikat löytyvät paikallisten puheista, sen tietää jokainen joskus matkustellut, missä ovat ne tämän kaupungin parhaat, me kysymme. Tiedätkö sinä?

Kirjastosta lainaan mielikuvitusmatkoja Eurooppaan; Rivieralle, Pariisiin, pienelle saarelle jossakin merellä, historialliseen Englantiin. Ensimmäisenä lähden Frances Mayesin mukana Toscanaan, ostan hänen kanssaan sieltä kesäkodin kunnostettavaksi, päivittelen italialaista elämäntyyliä, en ymmärrä miten ei ole tullut vielä käytyä, siellä on aivan ihanaa.

En jaksa laittaa ruokaa tällä helteellä, yritän huijata lapsen syömään pussiruokaa sanomalla sitä italialaisten herkuksi, ei mene läpi, mutta suomalaiset tomaatit maistuvat. 

Ajattelen että olen kuin Kirsi Kunnas, minäkin haluaisin kirjoittaa vain puista, maata niiden varjossa ja juurtua.