kokkisota

"Miksi ihmeessä me aina mietitään mitä syötäis?" Näillä sanoilla mies kommentoi keittiömme ihmeellisyyksiä huomatessaan eräänä päivänä aivan yhtäkkiä taloutemme keittokirja- ja reseptipaljouden.

Totta tosiaan, miksiköhän? No, paristakin syystä:
- Keittokirjojen ruokareseptit harvoin ovat yksinkertaista ja nopeaa arkiruokaa, nekään, jotka sitä väittävät olevansa. Reseptejä kun täytyy aina vähän kokeilla ja hioa, että niistä tulee oman makuisia.
- Usein ne sisältävät raaka-aineita, joita ei ihan jokaisesta kotikeittiöstä (tai ainakaan meiltä) löydy juuri sillä hetkellä kun siltä tuntuu.
- Jonkin verran ruoanlaittoon vaikuttavat ja sitä hankaloittavat myös miehen keliakia ja laktoosi-intoleranssi.

En tiedä, ymmärtääkö mies tätä, mutta kyllä se hänelle vielä selviää. Syömme nimittäin seuraavan viikon ajan terveellistä, monipuolista ja ennen kaikkea vaihtelevaa kotiruokaa suoraan keittokirjoista. Eri kirjoista eri päivinä. Pitäähän sitä elämässä haasteita olla, hyvänen aika.

Pakettiin kuuluvat luonnollisesti myös salaatit ja jälkkärit. Ne valmistan omaan reseptikirjaani lehdistä kerättyjen reseptien mukaisesti. Tähän asti olemme olleet kreikkalaisen salaatin uhreja: se on helppoa, halpaa ja maukasta, joten muuta emme viitsi juuri tehdä -- mutta ei enää! Salaattiosastoomme tulee nyt muutos; ensi viikolla emme syö yhtään kreikkalaista.

Jälkiruoat puolestaan tuppaavat aina jäämään laittamatta, vaikka reseptit tunnontarkasti talteen keräänkin kuvitellen niiden herkullisen suussasulavan maun kieleni päällä. Seuraavat seitsemän päivää syömme jälkkäriä joka päivä, vaikkakaan ei niitä kaikkein rasvaisimpia leipomuksia.

Tästä alkaa yhden naisen seitsemän päivän sota kulinaristista tyhjiötä, tylsyyttä ja epäterveellisyyttä vastaan. Tulokset dokumentoin tänne, joten tulevan viikon ajan blogini on ruokasellainen. Bon appetit!