perjantai: Anna ystävämme

Kaapissani on tölkillinen vihreitä linssejä, jotka pitäisi käyttää pois ennen kuin ne hautautuvat hyllynperälle ja unohtuvat sinne. Koska perjantai on opiskelupäiväni ja minulla on paljon muutakin tekemistä kuin ruoanlaitto, päätän aloittaa seitsemän päivän sotani tutusta ja turvallisesta vilkaisemalla, sanooko luottoystäväni Anna Bergenström (Joka kokin keittokirja, Otava 1997) mitään linsseistä.

Anna on seurannut mukanani vuosia, jo opiskeluajoista lähtien. Olen leiponut hänen kanssaan herkullista amerikkalaista porkkanakakkua ja laittanut yksinkertaista kotiruokaa raaka-aineista, joita löytyy lähimarketista. Kuvapaljoudella Anna ei ratsasta, mutta reseptit ovat poikaa. Kyllä ruotsalaiset osaavat -- tai Anna ainakin!

Ja jälleen kerran alku on lupaava: sisällysluettelosta (jokaisesta hyvästä keittokirjasta löytyy kunnollinen, raaka-aineittain listattu sellainen!) lukee herkullisenkuuloisesti linssikeitto, mehevä. Selattuani reseptin kohdalle joudun jälleen toteamaan, että Anna rokkaa: linssikeitto, mehevä kun on hänen mukaansa vieläpä ”halpa arkikeitto”.

Reseptien runsauden ohella hauskinta Annassa on se, että siinä missä monet keittokirjailijat vaativat lukijaltaan tiettyä asiaan vihkiytymistä, Anna on kuin äiti, joka opettaa lapselleen kädestä pitäen kokkauksen salat. Tähän tapaan: ”Fiksu panee linssit likoon kylmään veteen (ei suolaa) jääkaappiin edellispäivänä. Silloin keitto valmistuu helposti.” (Kaikessa viisaudessani lukaisin reseptin läpi -- onneksi -- jo edellisenä päivänä.) Ja vielä: ”Kuullota sipulit pehmeiksi […] Varo ruskistamasta, sipulien tulee vain pehmetä.” (Hmm. Kenties miehenikin pitäisi tutustua Annaan hiukan paremmin.)

Koska en vielä, ainakaan näin sotani ensimmäisenä päivänä, onnistu ajattelemaan salaatin syömistä yhdessä keiton kanssa, päätän valmistaa ruokaisan ja täyttävän jälkkärin: Annan ruotsalaisuuden kunniaksi teen Gotlantilaista pannukakkua. Se on tukevaa, sillä sen pohjaksi keitetään riisipuuro.

Mehevä linssikeitto (4-5:lle):

1½ dl vihreitä linssejä

1 iso sipuli tai purjo pilkottuna

öljyä

2-3 tl paprikajauhetta

litra vettä + liemikuutio

2 perunaa kuorittuna ja kuutioituna

laakerinlehti

1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja

n. 1 tl suolaa

1-2 valkosipulinkynttä

1-2 rkl hunajaa

1-2 tl viinietikkaa tai sitruunamehua

runsaasti tuoretta, hienonnettua persiljaa

Gotlantilainen pannukakku:

1 dl puuroriisiä

3 dl vettä

5 dl maitoa

2½ dl kuohu- tai vispikermaa

½ mantelijauhetta

3 kananmunaa

2 rkl hunajaa

1 tl kardemummaa

½ suolaa

ripaus kanelia

Vinkki 1: Kun alat tehdä useampien ruokalajien ateriaa, lue ohjeet läpi ja mieti, minkä ruoan tekemiseen menee eniten aikaa, ja aloita siitä. Aina pääruokaa ei kannata valmistaa ensimmäisenä! Nosta tässä vaiheessa myös raaka-aineet esille tarkistaaksesi, että kaikkea tarvittavaa on. Yllättävän usein huomaa kesken sopankeiton, että jotakin oleellista puuttuu.

Aloitan pannukakusta, koska sen tekemiseen menee riisipuuron vuoksi pidempään kuin linssikeiton. Riisipuuron kanssa maltti on valttia, sen opetti minulle mummoni, jolla oli tapana nousta karjalanpiirakkapäivänä kukonlaulun aikaan keittämään puuroa, sitä juuri sopivan paksuista. Vesi ja riisit kattilaan, kiehautus kunnes vesi haihtuu, levy pienemmälle ja maidot sekaan.

Tämä on niin helppoa, että lapsikin osaa sen tehdä, joten lähden kauppaan tekemään seuraavan viikon ruokaostokset ja jätän miehen vastuuseen puurosta. Annan selkeät ohjeet: Sekoita tasaisin väliajoin, ei kovin pitkin sellaisin, jotta puuro ei pala pohjaan. Älä hermostu, jos se ei välillä kiehu ollenkaan, sen on tarkoituskin hautua. Menee noin 40 minuuttia, saa jäädä löysäksi.

Ja onnistuuhan se; palattuani sekoitan loput ainekset puuroon ja kaadan taikinan noin puolen uunipellillisen kokoiselle uunipannulle. Pannari uuniin (200 C) puoleksi tunniksi, ja keiton kimppuun!

Kuullotan kattilassa sipulit, heitän sekaan vähän paprikaa, lisään veden, liemikuution, laakerinlehden, tomaatin mehut (mutta ei vielä tomaatteja), kuoritut ja kuutioidut perunat sekä liotetut ja huuhdellut linssit. Nyt keitto saa muhia käytännössä katsoen itsekseen puolisen tuntia. Tässähän on hyvin aikaa pilkkoa tomaatit, siivoilla vähän jälkiä ja vatkata vaniljavaahto pannarin päälle! Senkin saa ottaa uunista keiton vielä poreillessa, ja jättää jäähtymään leikkaamista varten.

Vinkki 2: Vihreitä linssejä ei välttämättä tarvitse liottaa ennen käyttöä, pelkkä huuhtelu riittää. Niiden maku on tällöin mehevämpi, mutta kypsennysaika huomattavasti -- jopa tunnin -- pidempi.

Vinkki 3: Kiireinen kotikokki voi säästää keittiössä aikaa monellakin pikkukikalla. Tässä muutama apukeino tämän keiton tekemiseen:

- Sipulien ja valkosipulien kuoriminen ja paloittelu vie aikaa ja tuo joillekin kyyneleet silmiin. Tuoreiden sijasta voi kuitenkin kotiruuassa käyttää ihan hyvin pakasteita (sipulit) tai säilykkeitä (valkosipulit). Tämä pätee moniin muihinkin kasviksiin, mutta mikään ekoteko se ei tietenkään ole.

- Kiehauta vesi vedenkeittimessä ennen kattilaan laittamista. Tämä säästää myös energiaa, sillä vesi kiehuu nopeammin keittimessä kuin kattilassa liedellä.

- Osta jalallinen siivilä. Aikasi ei kulu valuttamiseen, etkä kiireessäkään joudu sotkemaan valuttamisen takia kahta astiaa.

Puolen tunnin kuluttua heitän soppaan vielä suolaa, tomaatit, ja hunajaa. Viinietikka-sitruuna-vaihtoehtoparista kallistun epäröimättä sitruunan puoleen, sillä se auttaa raudan imeytymistä elimistössä, ja rautaahan linsseissä riittää. Valkosipulit skippaan tällä kertaa, sillä en jaksa silputa niitä. Vielä lyhyt poreilu kattilassa, persiljaa silpuksi, ja keitto on valmista tarjoiltavaksi. Aikaa aloittamisesta -- siis siitä, kun laitoin riisipuuron tulelle -- on kulunut kolmisen tuntia.

Koostumukseltaan keitto muistuttaa erehdyttävästi hernesoppaa. Olisinko sittenkin päässyt helpommalla kaatamalla purkkihernarin kattilaan ja lämmittämällä sen? ”On tämä jotenkin eri makuista, ehkä makeampaa”, mies kommentoi. Ja tukevampaa, sillä pöydästä noustessani olen aivan täynnä. Vai tekikö sen sittenkin pannukakku, jota maistelimme eri hillojen ja vaniljavaahdon kera?

Joka tapauksessa olen syötyäni ja tiskikoneen täytettyäni kylläinen ja niin uupunut koko projektista tunnin kauppareissuineen ja sotkuineen (tämän ruoan tekemiseen kului valtava määrä erilaisia astioita), että painun pehkuihin. Päiväunien jälkeen äitini ja veljeni pistäytyvät kylään, ja syövät loput pannarit. ”Onko tässä riisiä?”, kysyy nirso veljeni epäröiden, mutta santsaa lopulta useita kertoja. ”Kaikki hyvät mausteet”, huokaisee äitini, kun kerron mitä gotlantilaiseen pannukakkuun oikein laitetaan. Se muistuttaa kuulemma ahvenanmaalaista, joka myös tehdään riisipuurosta, mutta on parempaa.

Parasta pannarissa on kuitenkin se, ettei se sisällä ollenkaan sokeria tai valkoisia jauhoja. Kun vielä muistan mantelin terveysvaikutukset (sitä suositellaan kasvissyöjille muun muassa sen sisältämän kalsiumin, raudan ja omega3:sten takia), en voisi olla tyytyväisempi valitsemaani ruokaisaan jälkkäriin. (Jos vaniljavaahdon ja sokeriset hillot olisi jättänyt päältä pois, pannarihan olisi ollut suorastaan terveellinen!)

Keitto puolestaan oli maukasta, sisälsi paljon niitä hyviä hiilareita sekä rautaa ja vitamiineja. Sen kruunasi ehdottomasti päälle ”koristeeksi” silputtu, ruoansulatusta edistävä persilja, joka sopi soppaan kuin nyrkki kämmenelle. Ja sitä jäi toiseksikin kerraksi, keittoa siis. (”Jos tuollaisen vaivan näkee, sietää riittääkin monelle kerralle”, tuumaa mies. Tosiaan: keitto oli halpa ja helppo, muttei missään tapauksessa nopea, arkiruoka.)

Illalla kuitenkin laitan loput linssikeitot pakastimeen, pahan päivän varalle. Huomenna on nimittäin hyvä päivä kokata jotain aivan muuta.