tiistai: siivouspäivän sitäsuntätä-curry
Tiistaiaamuna katson kahvia juodessani päivän reseptejä siltä varalta, että ne vaativat joitakin esivalmisteluja jo tunteja ennen kokkausta. Onneksi eivät, mutta silti alan katua. En haluakaan tehdä aikomusteni mukaista espanjalaista munakasta, etupäässä siksi, etten halua taas käydä kaupassa -- olen näköjään arvioinut väärin tarvittavien raaka-aineiden määrän.
(Normaalisti hoidamme viikon ruokaostokset perjantaisin, joskin saatamme sen jälkeen käydä hakemassa maitoa ja lapsen ruokia silloin, kun olemme muutenkin liikkeellä. Nyt olemme kuitenkin käyneet kaupassa ainakin neljästi.)
Alan kuitenkin etsiä samasta keittokirjasta, Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin toimittamasta Makujen maailma -sarjan teoksesta Puutarhasta pöytään (Werner Söderström 2003), jotain ruokaa, johon kaapistani löytyisi tarvittavaa tavaraa. Törmään kasviscurryyn, jonka reseptissä on raaka-ainelistan ohella maininta siitä, että käytännössä curryyn voi laittaa mitä tahansa kasviksia, joita saatavilla on.
Haa, ajattelen, tässä on tilaisuus käyttää kaikki se, mikä uhkaa pilaantua! Resepti alla on näin ollen osittain omani, kirjaa se noudattaa vain mausteiden ja tekotavan osalta.
Myös salaattirintamalla tapahtuu, sillä en osaa kuvitella aikomaani papu-fetasalaattia curryn rinnalle. Enkä kyllä sen puoleen oikein mitään muitakaan tuoreita vihanneksia. Harkitsen joitain kasvislisukkeita, mutta curry itsessään sisältää jo melkoisen määrän kasviksia. Laiskuuttani päätän siis olla tekemättä lisukkeita tänään ollenkaan. Vain jälkiruokavalinnassani ei tapahdu muutosta: odottamani mokkavaahto on ja pysyy.
Kasviscurry
3 rkl öljyä
1,5 rkl curryjauhetta (tai 2-3 rkl tahnaa)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
2-3 kynttä valkosipulia hienonnettuna
400 g tomaattimurskaa
5 perunaa kuorittuna
3 porkkanaa kuorittuna
puolikas kesäkurpitsa
1 purjo
n. 100 g vihreitä papuja
suolaa ja sokeria
(kookosmaitoa)
tuoretta korianteria hienonnettuna
Suloisen pehmeä mokkavaahto
1,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
70 g tummaa suklaata
0,25 dl vahvaa, kylmää kahvia
(1 tl konjakkia tai viskiä)
mansikoita
mintunlehtiä
Valmistan jälkiruoan vaiheittain päivän mittaan, sillä sen pitää antaa jähmettyä jääkaapissa. Käytän siihen perjantaina vatkatut, ja sunnuntainakin maistellut, vaniljavaahdon jäämät, joiden voin vain olettaa säilyvän 5 vrk myös vaahto-olomuodossaan, ei vain purkissa. Sekoitan aamun parisien-kahvistani noin puoli desiä kahvia vaahdon sekaan. Siihen tulee mokkainen aromi ja maku, joka sulaa suussa. Tällaisenaan tätä voisi käyttää vaikkapa suklaa-mudcaken kastikkeena.
Ajatukseni ovat kuitenkin tiistaina jossain aivan muussa kuin kokkaamisessa. On miehen opiskelupäivä, joten olemme lapsen kanssa kahden iltapäivään saakka. Hänen päiväuniensa aikaan aloitan viikkosiivouksen, etenen pikkuhiljaa huoneesta toiseen. Lapsen herättyä syödään välipalaa, ja silloin sulatan myös suklaan jälkiruokaa varten.
Tiedän, ettei minun pitäisi tehdä sitä mikrossa vaikka reseptissä niin kehotetaankin, koska meneillään on yhtä aikaa niin monta muutakin asiaa, mutta silti paloittelen noin 70 grammaa suklaata mikrovuokaan ja laitan ne sulamaan sulatusteholla. Hetken kuluttua kuuluu poksahtelu, ja arvaan jo, mitä on tapahtunut. Olen onnistunut jälleen kerran polttamaan suklaat mikrossa.
Miten jostain niin hyvästä voikin lähteä niin kamala haju! Kun tummat suklaat ovat pilalla, teen kaapista löytyville laktoosittomille maitosuklaille sen, mitä minun olisi alunperinkin pitänyt tehdä: sulatan ne vesihauteessa. Sitten kaadan ne kuumana vaniljavaahto-kahviseokseen, ja jälkiruoka onkin koristelua vaille valmis. Se saa tosin ensin jäähtyä jääkaapissa melko pitkään.
Kun mies tulee kotiin, pääsen curryn kimppuun. Pilkon kasvikset annospaloiksi, hienonnan valkosipulit ja jauhan korianterinsiemenet morttelissa. (En tiedä täytyykö jälkimmäistä tehdä, reseptissä sitä ei ainakaan lue, mutta korianterin tuoksu jauhettaessa on niin upea, että teen sen silti.) Varsinaisesti curryn valmistus aloitetaan kypsentämällä mausteita öljyssä kuumassa padassa. Olen lukenut jostakin, en kylläkään noudattamastani reseptistä, että näin tehdään siksi, että se räjäyttää esiin mausteiden maut.
Kuumennan öljyn ja kippaan mausteet sekä valkosipulit pataan. En tiedä, kuuluuko näin käydä, mutta näyttää siltä kuin mausteet vähän kärähtäisivät. Alan olla melko varma siitä, että curryni on pilalla, mutta kaadan hetken kuluttua sekaan tomaattimurskan ja kasvikset joka tapauksessa. Koska käytän enemmän kasviksia kuin alkuperäisessä reseptissä, lisään joukkoon myös vähän vettä. Lisukkeeksi keitän pari annosta riisiä (taas!) kuten ohjeessa neuvotaan.
Siinä ne sitten muhivat, kärähtäneiden mausteiden kanssa. En edes sekoittele kovin usein, sillä ne näyttävät pärjäävän itsekseen. Sen sijaan unohdun lukemaan lempiblogejani, ja niinhän siinä sitten käy, että keitokseni pääsee palamaan pohjaan. Tämän huomatessani pelastan sen mitä pelastettavissa on tarjoiluastiaan, ja unohdan suolan, sokerin sekä kookosmaidon lisäämisen kokonaan. Hienonnetut tuoreet korianterit muistan sentään ripotella päälle.
Curry on kaikesta tästä huolimatta ihan syötävää. Minusta se ei edes kaipaa suolaa tai sokeria; sen sijaan tulisen ruoan ystävänä jään odottamaan mausteiden räjähtämistä. En tiedä johtuiko se mausteiden liian korkeasta kypsentämislämpötilasta vai kasvisten suuresta määrästä, mutta minulle jäi sellainen olo, että mausteita olisi pitänyt olla tupla-annos.
Mokkavaahto puolestaan on suloisen pehmeää, mutta myös järjettömän makeaa. Tummalla suklaalla tulos olisi luultavasti ollut toinen, mutta tällä kertaa olemme molemmat tyytyväisiä yhteen annokseen, enemmän sitä ei kerralla olisi syömään pystynytkään. Ohjeen mukainen mansikoilla (laitoin vain minttua, koska en viitsinyt sulattaa paria mansikkaa) koristelu olisi toki voinut auttaa sitä asiaa, että ainakin minun makuuni vaahto on aivan liian makeaa.
(Pahoittelen kuvien vähyyttä&rumuutta, tekstin julkaisua vääränä päivänä ja vähän kaikkea muutakin. We are experiencing some technical difficulties. Oi internet-yhteys, oivoi.)
(Normaalisti hoidamme viikon ruokaostokset perjantaisin, joskin saatamme sen jälkeen käydä hakemassa maitoa ja lapsen ruokia silloin, kun olemme muutenkin liikkeellä. Nyt olemme kuitenkin käyneet kaupassa ainakin neljästi.)
Alan kuitenkin etsiä samasta keittokirjasta, Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin toimittamasta Makujen maailma -sarjan teoksesta Puutarhasta pöytään (Werner Söderström 2003), jotain ruokaa, johon kaapistani löytyisi tarvittavaa tavaraa. Törmään kasviscurryyn, jonka reseptissä on raaka-ainelistan ohella maininta siitä, että käytännössä curryyn voi laittaa mitä tahansa kasviksia, joita saatavilla on.
Haa, ajattelen, tässä on tilaisuus käyttää kaikki se, mikä uhkaa pilaantua! Resepti alla on näin ollen osittain omani, kirjaa se noudattaa vain mausteiden ja tekotavan osalta.
Myös salaattirintamalla tapahtuu, sillä en osaa kuvitella aikomaani papu-fetasalaattia curryn rinnalle. Enkä kyllä sen puoleen oikein mitään muitakaan tuoreita vihanneksia. Harkitsen joitain kasvislisukkeita, mutta curry itsessään sisältää jo melkoisen määrän kasviksia. Laiskuuttani päätän siis olla tekemättä lisukkeita tänään ollenkaan. Vain jälkiruokavalinnassani ei tapahdu muutosta: odottamani mokkavaahto on ja pysyy.
Kasviscurry
3 rkl öljyä
1,5 rkl curryjauhetta (tai 2-3 rkl tahnaa)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
2-3 kynttä valkosipulia hienonnettuna
400 g tomaattimurskaa
5 perunaa kuorittuna
3 porkkanaa kuorittuna
puolikas kesäkurpitsa
1 purjo
n. 100 g vihreitä papuja
suolaa ja sokeria
(kookosmaitoa)
tuoretta korianteria hienonnettuna
Suloisen pehmeä mokkavaahto
1,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
70 g tummaa suklaata
0,25 dl vahvaa, kylmää kahvia
(1 tl konjakkia tai viskiä)
mansikoita
mintunlehtiä
Valmistan jälkiruoan vaiheittain päivän mittaan, sillä sen pitää antaa jähmettyä jääkaapissa. Käytän siihen perjantaina vatkatut, ja sunnuntainakin maistellut, vaniljavaahdon jäämät, joiden voin vain olettaa säilyvän 5 vrk myös vaahto-olomuodossaan, ei vain purkissa. Sekoitan aamun parisien-kahvistani noin puoli desiä kahvia vaahdon sekaan. Siihen tulee mokkainen aromi ja maku, joka sulaa suussa. Tällaisenaan tätä voisi käyttää vaikkapa suklaa-mudcaken kastikkeena.
Ajatukseni ovat kuitenkin tiistaina jossain aivan muussa kuin kokkaamisessa. On miehen opiskelupäivä, joten olemme lapsen kanssa kahden iltapäivään saakka. Hänen päiväuniensa aikaan aloitan viikkosiivouksen, etenen pikkuhiljaa huoneesta toiseen. Lapsen herättyä syödään välipalaa, ja silloin sulatan myös suklaan jälkiruokaa varten.
Tiedän, ettei minun pitäisi tehdä sitä mikrossa vaikka reseptissä niin kehotetaankin, koska meneillään on yhtä aikaa niin monta muutakin asiaa, mutta silti paloittelen noin 70 grammaa suklaata mikrovuokaan ja laitan ne sulamaan sulatusteholla. Hetken kuluttua kuuluu poksahtelu, ja arvaan jo, mitä on tapahtunut. Olen onnistunut jälleen kerran polttamaan suklaat mikrossa.
Miten jostain niin hyvästä voikin lähteä niin kamala haju! Kun tummat suklaat ovat pilalla, teen kaapista löytyville laktoosittomille maitosuklaille sen, mitä minun olisi alunperinkin pitänyt tehdä: sulatan ne vesihauteessa. Sitten kaadan ne kuumana vaniljavaahto-kahviseokseen, ja jälkiruoka onkin koristelua vaille valmis. Se saa tosin ensin jäähtyä jääkaapissa melko pitkään.
Kun mies tulee kotiin, pääsen curryn kimppuun. Pilkon kasvikset annospaloiksi, hienonnan valkosipulit ja jauhan korianterinsiemenet morttelissa. (En tiedä täytyykö jälkimmäistä tehdä, reseptissä sitä ei ainakaan lue, mutta korianterin tuoksu jauhettaessa on niin upea, että teen sen silti.) Varsinaisesti curryn valmistus aloitetaan kypsentämällä mausteita öljyssä kuumassa padassa. Olen lukenut jostakin, en kylläkään noudattamastani reseptistä, että näin tehdään siksi, että se räjäyttää esiin mausteiden maut.
Kuumennan öljyn ja kippaan mausteet sekä valkosipulit pataan. En tiedä, kuuluuko näin käydä, mutta näyttää siltä kuin mausteet vähän kärähtäisivät. Alan olla melko varma siitä, että curryni on pilalla, mutta kaadan hetken kuluttua sekaan tomaattimurskan ja kasvikset joka tapauksessa. Koska käytän enemmän kasviksia kuin alkuperäisessä reseptissä, lisään joukkoon myös vähän vettä. Lisukkeeksi keitän pari annosta riisiä (taas!) kuten ohjeessa neuvotaan.
Siinä ne sitten muhivat, kärähtäneiden mausteiden kanssa. En edes sekoittele kovin usein, sillä ne näyttävät pärjäävän itsekseen. Sen sijaan unohdun lukemaan lempiblogejani, ja niinhän siinä sitten käy, että keitokseni pääsee palamaan pohjaan. Tämän huomatessani pelastan sen mitä pelastettavissa on tarjoiluastiaan, ja unohdan suolan, sokerin sekä kookosmaidon lisäämisen kokonaan. Hienonnetut tuoreet korianterit muistan sentään ripotella päälle.
Curry on kaikesta tästä huolimatta ihan syötävää. Minusta se ei edes kaipaa suolaa tai sokeria; sen sijaan tulisen ruoan ystävänä jään odottamaan mausteiden räjähtämistä. En tiedä johtuiko se mausteiden liian korkeasta kypsentämislämpötilasta vai kasvisten suuresta määrästä, mutta minulle jäi sellainen olo, että mausteita olisi pitänyt olla tupla-annos.
Mokkavaahto puolestaan on suloisen pehmeää, mutta myös järjettömän makeaa. Tummalla suklaalla tulos olisi luultavasti ollut toinen, mutta tällä kertaa olemme molemmat tyytyväisiä yhteen annokseen, enemmän sitä ei kerralla olisi syömään pystynytkään. Ohjeen mukainen mansikoilla (laitoin vain minttua, koska en viitsinyt sulattaa paria mansikkaa) koristelu olisi toki voinut auttaa sitä asiaa, että ainakin minun makuuni vaahto on aivan liian makeaa.
(Pahoittelen kuvien vähyyttä&rumuutta, tekstin julkaisua vääränä päivänä ja vähän kaikkea muutakin. We are experiencing some technical difficulties. Oi internet-yhteys, oivoi.)
Comments
Post a Comment