maanantai: aurinkoista satoa

Maanantaiaamuna hyytää. Emme ole lämmittäneet takkaa pariin päivään, ja koska edelleen käymme molemmat tahoillamme sisäistä taistoa siitä, laitetaanko sähkösyöppöä lämmitysjärjestelmää isommalle talven tullen vai ei, talossamme on kylmä. Lapselle puetaan kaksin kerroin vaatetta, puita haetaan ja tuli sytytetään, itse vedetään päälle sukat ja säärystimet, aluspaidat ja turvaneuleet, ennen kuin ryhdytään päivän puuhiin.

Silti maanantai valkenee mielessäni jotenkin valoisana. Surkean sunnuntain ärtymys on tipotiessään -- liekö sen syynä ollut lihansyönti, alkeellisenkaan ihonhoidon väsymyksestä aiheutunut puute vai yleinen sunnuntaiblues, jonka uhriksi aika ajoin joudun. Opiskelen aamupäivän enemmän tai vähemmän tehokkaasti, levollisin mielin, sillä jotenkin vain tiedän selviytyväni tämän päivän kasviskokkauksista vaikka vasemmalla kädellä, ihan kivuttomasti.

En tiedä johtuuko se ehkä kirjasta, mutta voihan se niinkin olla. Tuija Ruuskan Aurinkomaa: Koko perheen kasviskeittokirja (Multikustannus 2009) ei ole omani, vaan lainassa kirjastosta. Se pitää palauttaa tällä viikolla, joten on jo korkea aikakin kokata siitä jotakin. Jo etukäteen luotan Tuijaan ja siihen, että perheelliselle suunnatusta suomalaisesta keittokirjasta on keittiössä enemmän iloa kuin haittaa.

Tykkään kovasti ratatouillesta, mutta se on jotenkin kauhean vaivalloista eikä sen ymmärtääkseni ole edes tarkoitus olla ateria sinänsä, vaan pelkkä lisuke. Siksi ilahduttaa, että Ruuskan kirjasta löytyy sen suomalaisversio, lapsiperheiden käyttöön suunniteltu helppo ja toivottavasti nopeakin resepti nimeltä Ranskalainen ratapata -- ihan kokonainen ateria, vieläpä.

Sen lisukkeeksi voisi tekaista vaikka rucola- ja vuohenjuustosalaatin, jonka voisi ranskalaishengessä kuvitella sopivan ratapadan kaveriksi. Miehen kanssa yhdessä päätämme, että tämän päivän jälkkäri saa luvan olla iltapala, joten sen kanssa en kiirehdi.


Ranskalainen ratapata
1 sipuli kuutioituna
100-200 g herkkusieniä
2-3 pilkottua valkosipulinkynttä
öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
6-8 tuoretta tomaattia tai 400 g tomaattimurskaa
puolikas pieni kesäkurpitsa
puolikas paprika
(150 g vihreitä papuja)
1-2 dl vettä
2 tl kuivattua tai 0,5 dl tuoretta basilikaa
1 tl timjamia
2-3 rkl tuoretta persiljaa
suolaa

Rucolaa ja vuohenjuustoa
1 ruukku rucolaa
1 tomaatti
n. 50 g vuohenjuustoa
öljyä
vastajauhettua maustepippuria

Pestaan miehen pilkkomaan puolikkaan kesäkurpitsan ja paprikan, jota tulee meidän keitokseemme kokonainen, vaikka reseptissä onkin vain puolikas. Sillä välin kuullotan itse sipulikuutiot, valkosipulin ja sienet tilkassa öljyä sekä parissa ruokalusikallisessa tomaattipyreetä. Olen ostanut sekoituksen valmiiksi pilkottuja suomalaisia sieniä, joten tässäkään en täysin ohjetta noudata.

Kun kuullotus on tehty, lisätään soppaan tomaattimurska ja kuivatut yrtit, jos niitä käyttää (minä en tällä kertaa). Sitten se saakin hautua itsekseen vartin, millä välin valutan ja huuhtelen suolaliemessä säilötyt vihreät pavut, ja ehdinpä siivoilla vähän keittiön kaappejakin. Vartin päästä soppaan lisätäänkin kaikki muu paitsi tuoreet yrtit ja suola. Sitten se saa taas hautua välillä sekoittaen kymmenisen minuuttia.


Nyt tajuankin, miksi ratatouillen tekeminen on tuntunut niin vaivalloiselta: olen käyttänyt aina tuoretta sipulia ja valkosipulia, ja tietysti munakoison (sitähän tässä reseptissä ei ole) käsittely vie oman aikansa. Mutta tämä ratapatapa valmistuu melkein itsekseen, ja ihan helposti.

Varsinkin kun vielä hienonnan tuoreet yrtit saksilla tomaattimurskan tyhjässä tölkissä, en veitsellä käsin. En tiedä, tarkoitetaanko reseptin timjamilla kuivattua, mutta itse laitoin kolme oksaa tuoretta, ja kyllä se sieltä seasta erottui. Yrtit heitetään sekaan lopuksi suolan kanssa, sekoitellaan vähän, ja sitten ruoka onkin jo valmista. (Minä kylläkin haudutin vielä yrttien lisäämisenkin jälkeen kymmenisen minuuttia erittäin alhaisessa lämpötilassa.) Lisukkeeksi keitän pari annosta riisiä, kuten Tuija neuvoo.


Salaatti on minulta sikäli outo valinta, etten erityisemmin välitä rucolasta, enkä oikein vuohenjuustostakaan sen puoleen. Mutta koska minun on tulevaisuudessa syötävä esimerkillisesti kaikkea, mitä lautaselta löytyy, on hyvä harjoitella jo nyt. Siispä vuohenjuustot puolen sentin viipaleiksi ja hetkeksi uuniin (225 C) saamaan väriä pintaansa.

Perjantaina ostamani rucola-ruukku on kauhukseni osin jo kuihtunut. Jotta vihreä ei jäisi liian vähälle, silppuan salaattikulhoon vähän mietoa tammenlehvääkin tasapainottamaan rucolan pistävää makua. Tällä välin unohdan tietysti juustot uuniin, ja pelkän sievän rusketuksen sijaan ne saavat siellä kunnon palovammoja. Mutta ei se haittaa: osoittautuu, että paistettu vuohenjuusto on paljon parempaa kuin tuore. Pilkotaan vielä tomaatti päälle, pirskotetaan vähän oliiviöljyä, jauhetaan vähän pippuria. Helppoa ja hyvää!


Salaatin ja ratapadan yhdistelmä on toimiva, mutta omat lisäni siihen olivat vielä täysjyväleipä (patonkiahan sen olisi pitänyt olla, mutta enpä ennen ateriaa sitä hoksannut) ja kaupan perunasalaatti. Jälkimmäinen oli melkeinpä parempi lisä pataruoalle kuin tekemäni tuoresalaatti. Pata maistuu terveelliselle, syksyiselle ja lämpimälle, väritkin tuovat rikkautta päivään. Syömme molemmat kaksi annosta, mutta silti sitä riittää vielä pakasteeseenkin. Ja miten vaivatonta se oli tehdä! Tämän keittokirjan ostan kyllä itsellenikin.


Mies muuten suhtautuu tähän kokkaamishommaan vielä varsin positiivisesti. Tänäänkin hän tiedusteli jo aamulla, mitä "herkkuja" tänään syödään. Eilen hän tosin haaveili vähän maksalaatikosta, siitä kaupan valmiista, ja tänään alkoi myös ihmetellä tiskin määrää, sillä olemme näinä neljänä päivänä pyörittäneet tiskikonetta vähintään kerran päivässä, kun normaalisti selviämme parilla kerralla viikossa. Mutta Tuijan reseptistäpä ei kovin isoa tiskimäärää tulekaan, yksi kattila riittää ratapataan, toinen riisille, eikä minkäänlaisia kulhoja tarvittu. Se on sitä suomalaisten äitien osaamista!

***

Iltapalaksi jäänyt jälkiruokamme on tänään Basilikalla ja limetillä maustettu mansikkapirtelö. Se valmistui seuraavalla reseptillä:

Kiehautetaan kattilassa puoli desiä sokeria ja kaksi desiä vettä. Raastetaan sekaan puolikkaan limetin kuori ja puristetaan mukaan vielä kahden limetin mehut. Neste kaadetaan tehosekoittimessa odottavien kohmeisten mansikoiden (määrä maun mukaan) päälle, ja heitetään sekaan vielä 5 basilikan lehteä. Soseutetaan ja jäähdytetään jääkaapissa. Tähän menee alle kymmenen minuuttia.

Sattumalta mies on ostanut illaksi vielä tortillachipsejä, jotta eilen avattu salsa tulisi syötyä pois. Päivän päätteeksi siirrymme siis ranskalaisista tunnelmista meksikolaisiin. Pirtelö on ihanan limettinen (sekä yllättävän paksua!) ja sopii meksikolaissalsan kaveriksi niin hyvin kuin vain toivoa voi. Harmillisesti sitä oli vain lasillinen kummallekin, olisi pitänyt tehdä tupla-annos. Näillä herkutellaan varmasti toistekin.