harmaata valoa

Olen valittanut ja valittanut ja taas valittanut marraskuisen sään kurjuudesta. Tänään avasin silmäni ja huomasin, että harmaalla näkee kaikkea sellaista, mitä muulloin ei niin selvästi:

Miten paljon puissa on tuulenpesiä. Miten monta nyt jo ruskeaksi kuihtunutta villiä lupiinia pienen peltopalstamme laidoilla kasvaa. Melkein umpeen kasvaneen, mutta vielä kulkukelpoisen polun lähimetsässä. Sisälle toisten ihmisten koteihin, jos haluaa katsoa.

(Keltaisesta talosta pilkistävä yläkerran ikkuna oli menettänyt pari metriä kuusiaidastaan ja saanut alakerran. Jotenkin sen salaperäisyys katosi, eikä se ollut enää yhtä kiinnostava, vaikka hieno olikin.)

Tähän päivään mahtuu toinenkin huomio:
Puhdistus todella antaa energiaa, enemmän kuin kuvittelin.