listoista


Olen aina ollut kova tekemään listoja. Listat päivän tai viikon sisällä tehtävistä asioista ja ruokaostoksista ovat tietysti jokapäiväisiä, mutta niiden lisäksi muistikirjani sisältävät kesän ja syksyn ajalta muun muassa seuraavaa:
  • lista korjattavista huonekaluista ja niiden vioista
  • lista asioista, jotka on tehtävä ennen juhannusta
  • lista askartelua ja valokuva-albumien täyttämistä varten ostettavista tavaroista
  • miehen syntymäpäivä- ja joululahjatoivelista (ajankohtainen näin isänpäivän alla!)
  • oma joululahjatoivelistani
  • lista kirjoista, jotka haluaisin lukea
  • lista entisöimiseen tarvittavista materiaaleista
  • lista novelliaihioista
  • lista aterioista, joista lapsen päivittäisen ruokailun tulisi koostua
  • haaveilulista huonekaluista ja sisustusesineistä, joita muka tarvitsen
  • listat vaatteista ja kosmetiikasta täydentyvät lähes jokaista naistenlehteä lukiessa, mutta niissä mainittuja tuotteita tulee lopulta hankittua erittäin harvoin
Vaikka nämä listat tietysti kertovat elämästäni ja mielenkiinnonkohteistani, ne lopulta kertovat hyvin vähän minusta ihmisenä; ne eivät paljasta juuri mitään luonteestani ja ajatusmaailmastani. Tämä tuli mieleeni, kun luin Liivian listan kirjoista, jotka ovat olleet hänelle vaikuttavimpia lukukokemuksia.

Jäin miettimään sitä, mitä listat lempikirjoistamme ja -elokuvistamme, vaikuttavimmista taideteoksista sekä suosikkiartisteistamme meistä kertovat. Minusta ne nimittäin lopulta paljastavat aika paljon tekijästään, siitä, millainen ihminen hän on. Ja kuitenkin ne sisältävät aina myös poissaolon: listan laatija on jättänyt pois joitakin asioita, joko tarkoituksella siksi, ettei ole niistä pitänyt, tai siksi, ettei ole niihin tutustunut.

Tietysti tutustumatta jättäminenkin kertoo jotakin; kyseinen ihminen ei ehkä ole kokenut asiaa tarpeeksi kiinnostavaksi. Mutta entä jos kyse onkin siitä, ettei hänellä ole ollut tilaisuutta tutustuakaan teokseen? Vaikka pidän maalaustaiteesta, ja vaikutun useista teoksista, olen loppujen lopuksi perehtynyt aiheeseen huonosti. Jos siis teen listan lempitaiteilijoistani tai taideteoksistani, se on raakile joka perustuu vajavaiseen asiantuntemukseen. Kertooko se silloin minusta vähemmän kuin asiantuntijan laatima lista?

Huomaan, että olen harvoin tehnyt ajatuksen kanssa sielunpeili-listaa noista yllä luetelluista. Ehkä pitäisi. Olisi mielenkiintoista nähdä, sisältääkö lista samat asiat vielä viiden vuoden kuluttuakin. Jos ei, voisiko se kertoa minäkuvan, arvojen tai maailmankuvan muutoksesta?

Comments

  1. Kyllä nuo listat ajan saatossa muuttuvat. Esimerkiksi suosikkikirjalistoillani on nykyään teoksia ja kirjailijoita, joita en ollenkaan ymmärtänyt nuorempana tai peräti kieltäydyin lukemasta.

    Minä en mielellään listaa, jos pitää mainita paremmuusjuttuja. Muuten tykkään tehdä listoja (kertaluontoisia esim. joululahjalistat, syysvaatehankinnat), niissä on jokin arjen lempeä konkretia ja tulee tunne, että saa kaaoksen aisoihin. Vaikkei saakaan. Hukkaan listoja. Pari kertaa olen tehnyt esim. muutaman viikon kiertävän ruokalistan, koska kyllästyttää miettiä syötävää päivä kerrallaan, se on taloudellisestikin järjetöntä. Hetken aikaa etenimme keskiviikkona keittoa, perjantaina perunaruokaa -tyyppisesti, mutta sitten sekin jäi. Voisikin uudelleen kokeilla. Kiitos, kun muistutit näistä!

    ReplyDelete
  2. Katja, kyllä minunkin listani varmasti ovat muuttuneet. En myöskään ole kauheasti tehnyt paremmuuslistoja, profiilissani luetellutkin ovat niitä, jotka ovat ensimmäisenä mieleen tulleet. Mutta ehkä tuollaisia vaikuttavimmat-listoja pitäisi silloin tällöin alkaa tekemään, jotta niihin voisi myöhemmin palata ja huomata ajatusmaailmansa muutoksia.

    Minulla myös on ollut käytössä nuo ruokalistat, mutta ovat sittemmin jääneet. Kiitos sinullekin muistutuksesta, niitä voisi alkaa taas tehdä ja noudattaa!

    ReplyDelete

Post a Comment