sai mut laulamaan hän
Hän on eläväinen, nauravainen, vauhdikas ja innostunut; vastapaino melankolisuuteen taipuvalle minälle.
Hän pitää musiikista, laulusta, tanssista, runoista, sinisistä laatoista, hedelmistä, takkapuista, pehmeistä vuodevaatteista, kirjoista keinumisesta, vauhdista, ihan niin kuin minäkin.
Hän on loputtoman kiinnostunut johdoista ja mekanismeista, avaruusaluksista, soittimista, erilaisista materiaaleista, ja ihmettelee kaikkea maailmassa uusin silmin.
Hän muutti elämäni, enkä koskaan kuvitellut voivani rakastaa ketään tai mitään niin kuin häntä, vilpittömästi, suojelevasti, hennosti, helposti jokaisena päivänä.
Tänään hän on seitsemän kuukautta, seitsemän erilaisinta kuukautta, joita elämääni on mahtunut, ja ajattelen jotenkin ihmetellen ihmisiä, puolituttuja, jotka kysyvät melkein pahoillaan miten meillä on mennyt, olemmeko pärjänneet, ihan kuin koko elämä olisi pilalla
-- kun emmehän me mieheni kanssa ole olleet kymmentä vuotta naimisissa, ja eihän meillä kummallakaan ole uraa, koulutkin vielä kesken ja koko elämä, ei ole omaa taloa eikä pihaa eikä paljon mitään muutakaan --
ja minä sanon: Hän on parasta tässä maailmassa, parasta ja ihmeellisintä mitä meille olisi voinut tapahtua, ja nyt koko meidän elämämme on hänen käsissään, eikä se ole pelottava ajatus vaan onnea täynnä.
Hän pitää musiikista, laulusta, tanssista, runoista, sinisistä laatoista, hedelmistä, takkapuista, pehmeistä vuodevaatteista, kirjoista keinumisesta, vauhdista, ihan niin kuin minäkin.
Hän on loputtoman kiinnostunut johdoista ja mekanismeista, avaruusaluksista, soittimista, erilaisista materiaaleista, ja ihmettelee kaikkea maailmassa uusin silmin.
Hän muutti elämäni, enkä koskaan kuvitellut voivani rakastaa ketään tai mitään niin kuin häntä, vilpittömästi, suojelevasti, hennosti, helposti jokaisena päivänä.
Tänään hän on seitsemän kuukautta, seitsemän erilaisinta kuukautta, joita elämääni on mahtunut, ja ajattelen jotenkin ihmetellen ihmisiä, puolituttuja, jotka kysyvät melkein pahoillaan miten meillä on mennyt, olemmeko pärjänneet, ihan kuin koko elämä olisi pilalla
-- kun emmehän me mieheni kanssa ole olleet kymmentä vuotta naimisissa, ja eihän meillä kummallakaan ole uraa, koulutkin vielä kesken ja koko elämä, ei ole omaa taloa eikä pihaa eikä paljon mitään muutakaan --
ja minä sanon: Hän on parasta tässä maailmassa, parasta ja ihmeellisintä mitä meille olisi voinut tapahtua, ja nyt koko meidän elämämme on hänen käsissään, eikä se ole pelottava ajatus vaan onnea täynnä.
Ihana, ihana, ihana postaus ja ihanat kuvat!
ReplyDeleteSeitsemästi onnea teille! <3
Tiedätkö, oli 21, kun sain esikoisen, vuokra-asunnossa ja opiskelut kesken. Siitä on yli 11 vuotta ja vieläkin olen siitä onnellinen. Mikään ei todellakaan mennyt pilalle. Jokainen päivä on olut erilainen sen jälkeen, omalla tavallaan hyvä.
Niin tosiaan, tänään tulee 7 kk täyteen! Onnitteluita Tampereen tädiltä :)
ReplyDeletePs. varsinkin toinen kuva on niin ihana!
Maria, kiitos. Ja todettava on, että kyllähän tässä iän puolesta jo kovastikin on lasten aika. Ehkäpä tuttavapiirimme on kovin urakeskeinen, niin kuin niin monet tässä maassa, ja jotenkin ajatellaan että elämän täytyy olla valmis ennen kuin lapsi saa saapua.
ReplyDeleteKiitos onnitteluista, täti! :)
Ihana pieni, ihana äiti ja ihana postaus ! Eihän elämänmenosta tulisi mitään jos aina tarvis olla "valmis johonkin". Äitiys ja pieni ihme on jotain niin ihanaa ja ihmeeellistä ! Ihania päiviä teille sinne!
ReplyDeleteSuurellaSydämellä, olen täysin samaa mieltä! Ihania päiviä sinulle myös.
ReplyDelete