viikonloppuna



Ihmeteltiin, että mistä tätä lunta oikein tulee ja suunniteltiin sen tiputtelua katoilta ennen kuin tulee vaarallisia tilanteita. Lopulta mies kiipesi katolle tukevat vaelluskengät jaloissaan, ja kinoskaupalla lunta alkoi tipahdella ikkunoiden ohitse. Mutta miten ihanan näköistä ulkona on, kun oksat ovat valkeana ja lunta on kinoksittain, ihan niin kuin lapsuuden talvina. Lumiukkoakin suunniteltiin, ehkä täytyy laittaa toimeksi.

Oltiin menettää uskomme VR:n lopullisesti, kun siskoni ei päässyt junasta ulos asemalla kiinni jäätyneen oven takia. Onneksi junan vaihtaminen vastaantulevaan onnistui jossakin lumihangessa metsän keskellä, eikä tarvinnut alkaa myöhään illalla hommata jostakin autoa lainaan ja lähteä hakemaan häntä naapurikaupungista. Silti tätä on kuunneltu hysteeristen naurunpuuskien säestämänä.

Lapsi lähti kävelemään kunnolla ja juoksun kanssa, hirveä hihitys ja huutelu täyttää huoneet kun neiti vetää ympyrää keskellä keittiön lattiaa. Mikä riemu, kun sylistä toiseen pääsee niin kovaa kyytiä ja kaikki muutkin ovat innoissaan ja ihastuksissaan uudesta taidosta.

Vietettiin siskojeni kanssa kalsari-iltaa ja yritettiin saada talossa voimaan kalsaripakko, muttei siltikään saatu pikkusiskon poikaystävää luopumaan farkuistaan. Ilmeisesti ratsastimme trendin harjalla, sillä vähän myöhemmin löysin Hannan kautta hauskan Kotihousut-muotiblogin.

Tehtiin paljon hyvää ruokaa: kreikkalaista perunavuokaa, kalapihvejä, pizzaa, ranskalaista pastakastiketta täysjyväpastan kera, ruotsalaisia lihapullia, texmexiä tacojen muodossa. Kuulostaa kansainväliseltä keittiöltä, mutta ihan suomalaistuotteilla pääasiassa mentiin.

Aloin kutoa keväthuiviani kahdesta päästä, kun kyllästyin lopullisesti pariin alkupään raidan väriin (etupäässä kirkkaan keltaiseen) ja purkasin ne pois. Nyt pitääkin miettiä, mitä tilalle. Onneksi kahdesta päästä kutominen ei kuitenkaan tuo tuntua kynttilän polttamisesta kahdesta päästä.

Näillä eväillä onkin hyvä ottaa vastaan uusi viikko ja kuukausi, vaikka maanantai ja maaliskuu valkenivatkin räntäsateen, vatsataudin ja yövalvomisen aiheuttaman väsymyksen siivittäminä. Mukavia juttuja on kuitenkin tälle viikolle luvassa jahka tauti meistä hellittää, on lapsen kummisedän jääkiekkopeliä ja sen semmoista.

Hyvää alkanutta maaliskuuta ja kevään odotusta kaikille!

Comments

  1. Teidän viikonloppu kuulostaa kovin vauhdikkaalta. Täälläkin oli hieman tavallista vauhdikkaampi kun oli äitin ja siskon kanssa liikenteessä. Oli mukavaa olla pitkästä aikaa kolmestaan, elokuvan ja hyvän ruuan parissa ilta meni leppoisasti.

    Minä alan jo hieman ahdistua tästä lumen määrästä, vaikka onhan se hienoa, että luonto on valkoisena eikä ruskeana. Silti toivon, että kevät jo tulisi :) Kauheaa valitusta :)

    Toivottavasti paranette pian, muistakaa nauttia paljon kuumaa mustaherukkamehua.

    ReplyDelete
  2. Solen: Viikonloppu oli kyllä poikkeuksellisen vilkas, mutta sisaruksia on aina ihana nähdä. Minua lumi ei vielä ahdista, tosin minä taidan olla enemmän talvi-ihminen. Koetamme parannella, tähän ei tosin taida herukkamehu auttaa, valitettavasti, vaikka sillä olenkin monta tautia saanut tänä talvena pidetyksi loitolla.

    ReplyDelete
  3. Ihanat kuvat. Meilläpäin sataa räntää ja vettä vuorotellen.. Tuli hirveä nälkä kun luin teidän menyyn.

    ReplyDelete
  4. Lotta: Kiitos. Noita ruokia kokattiin ja syötiin kolmen päivän aikana, hyviä olivat mutta oma vatsani ei kestänyt lihaa.

    ReplyDelete
  5. Onnea uudelle taidolle! Nyt on luvassa aimo annos kuntoilua, nimittäin ns. perässäjuoksemista ;)
    Tämä lumimäärä on kyllä ihan uskomaton. Menee KAUAN ennen kuin tämä kaikki sulaa. Varmaan kesäkuulle saakka. Blääh.
    Minä muuten "ratkesin" tässä ostolakkoasiassa. Tai en silleen oikeasti, koska ostin tarpeeseen. En kestänyt niitä vanhoja natisevia työkenkiä, vaan hankin reinot. Päätin, että ostan jatkossakin vain, jos ihan oikeasti tarvitsen, enkä vaan huvittaakseni tai hemmotellakseni itseäni. Kuvaan ko. kengät tässä joku päivä blogiini, kunhan palaan kameran kanssa työmaalle.

    ReplyDelete
  6. Annika: Kyllä perässä on saanut juosta jo kontatessakin, pelottaa aivan mitä tapahtuu kun kävelytaito varmistuu! Hyvä että ratkesit, muistan kokemuksesta miten hirveää töissä on olla ilman kunnollisia kenkiä. Sitä paitsi en tiedä, lasketaanko reinoja kengiksi :)

    ReplyDelete

Post a Comment