kaikki minusta
1. En aikonut kirjoittaa tätä sadan asian listaa nyt.
2. Mutta en nyt jaksa keskittyä muuhunkaan, kärsin tällä hetkellä kroonisesta unenpuutteesta joka aiheuttaa sekavan pään ja josta saan kuulemma -- ystäväni mukaan, 2 lasta -- kärsiä vielä ainakin kolme vuotta.
3. En ole ollenkaan aamuihminen. Oikeastaan vihaan aamuja. En lähde käyntiin ilman puolta litraa (vähintään) maitokahvia.
4. Olen iltaihminen. Vaikka menisin iltaisin sänkyyn aikaisin, en saa unta ennen puolta yötä, en sitten millään.
5. Varsinkaan kesällä kun on valoisaa.
6. Tuntuu haaskaukselta heittäytyä sängylle ja käydä levolle kun ilta-aurinko on kauneimmillaan ja lempeä hämärä vasta pikku hiljaa laskeutumassa.
7. Ja siksi siis kärsin nyt unenpuutteesta.
8. Lapseni nimittäin on tullut isäänsä ja on aamuihminen.
9. Tällä viikolla hän on herännyt joka aamu kuudelta. Se on ihan kamalan aikaisin.
10. Kun lapsi oli ihan pieni, vannoin ettei tv tulisi koskaan toimimaan meillä lapsenvahtina.
11. Nykyään lapsi katsoo usein aamuisin tv:tä niin kauan että saan kahvikuppini kumottua.
12. Kaikki sanovat, että meidän kannattaisi tehdä toinen lapsi nyt, jotta lapsista olisi seuraa toisilleen, mutta minä epäröin.
13. En ole vieläkään toipunut täysin henkisesti synnytyksestäni, jota käynnisteltiin sairaalassa neljä päivää.
14. Pelkään myös uupuvani vauvan kanssa yhtä pahoin, tai mahdollisesti jopa vielä pahemmin, kuin ihanan esikoiseni.
15. Olen ylpeä lapsestani, joka on touhukas, seurallinen ja kaikin puolin ihana.
16. Hän osaa jo matkia vaikka kuinka monia eläimiä ja juoda itse lasista.
17. Kadehdin silti ystävääni, joka saa aamuisin nukkua pitkään, sillä hänen tyttärensä osaavat jo laittaa itse aamupalansa ja leikkivät keskenään aamuisin.
18. Kadehdin monia ihmisiä, vaikka kateus ei minusta olekaan kaunis luonteenpiirre.
19. Saatan helposti vaikuttaa piikikkäältä, sillä minulla on hiukan omituinen huumorintaju ja taipumus sanoa ennen kuin ajattelen.
20. Ulkopuoliset eivät useinkaan pysy jutussa mukana, kun keskustelen sisarusteni kanssa.
21. Perheessämme on aina viljelty ironiaa ja sarkasmia huumorin muotona aivan arkisissa keskusteluissa.
22. Lisäksi minulla ja sisaruksillani on useita ns. inside-sanontoja, jotka eivät välttämättä kuulosta muiden mielestä kovin hauskoilta.
23. Mm. veljeni lanseeraama sanonta "karu kaulahuivi", joka liittyy nuorimman siskoni lapsuusaikaan.
24. Pikkusiskoni asui kanssani pari vuotta, kun vanhempani muuttivat paikkakunnalta hänen viimeisenä lukiovuotenaan.
25. Nykyäänkin meillä on olohuoneessa toisen sohvan sijasta sänky, vanha keltainen laveri, sillä sisarukseni käyvät meillä usein yökylässä.
26. Olen ainoa meistä, joka asuu lapsuuskaupungissamme.
27. Muut sisarukseni asuvat Tampereen seudulla, jonne mekin olemme muuttamassa.
28. Oikeastaan odotan muuttoa innolla, sillä on mukava päästä vaihtamaan maisemaa.
29. Jämähdin tänne töiden takia, vaikka alunperin tulin kaupunkiin vain muutamaksi kuukaudeksi.
30. Kaikista mieluiten asuisin silti rannikolla.
31. Opiskellessani Vaasassa istuin usein rannalla katselemassa purjeveneitä ja merta.
32. Erityisesti tykkään merestä ennen sadetta, silloin meren pinta vaihtaa väriä.
33. Lempi-ilmani on syysmyrsky.
34. Pidän yleensäkin tuulisesta säästä.
35. Ja ukkosesta, en pelkää sitä vaikka pelkäänkin monia muita asioita.
36. Monet pelkotiloistani ovat voimistuneet lapsen syntymän jälkeen.
37. Mieheni seurassa en pelkää mitään, hänen kanssaan olen aivan rauhassa, joka suhteessa.
38. Kun tapasimme, en koskaan uskonut että suhteestamme tulisi kovin pitkäkestoista.
39. Toisin kuin monet kuvittelevat (ja myös vihjailevat, mikä ärsyttää), lapsemme ei ole juhannusvahinko (siitä huolimatta että meillä on molemmilla opinnot kesken, ei ole omaa taloa, emmekä ole naimisissa).
40. Olen vanhempi kuin monet lukijani luultavasti kuvittelevat.
41. Minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi.
42. Mieheni on nuorempi kuin minä, ja se kuulemma pitää nuorekkaana.
43. Ikäero ei vaivaa meitä millään tavalla (enää).
44. Ainakaan emme myönnä sitä itsellemme.
45. En useinkaan myönnä itselleni, että ikuinen lempivärini on sininen, sillä se kuulostaa jotenkin tylsältä lempiväriltä.
46. Pukeudun usein sinisiin vaatteisiin.
47. Vaikka pidänkin monista muistakin väreistä, en osaa käyttää niitä. En vaatteissa, enkä sisustuksessa.
48. Minulla ei ole mitään erityistä sisustusfilosofiaa, pidän monenlaisista esineistä ja tyyleistä.
49. Mieluiten hankin silti vanhaa ja kierrätettyä.
50. Olen vähän hamsteri, mutta kierrätän myös kodin sisällä.
51. Lajittelemme kaiken jätteemme, paitsi biojätettä sillä meillä ei ole varaa ostaa kompostoria, emmekä ole pitäneet kovin järkevänä oman kompostin rakentamista, sillä muutamme pian pois.
52. Uusiokäytän vanhoja pyyhkeitä tiski- ja pölyrätteinä.
53. Pöytäliinani ovat kirpputoreilta ostettuja, ja joskus myös vanhoja lakanoita.
54. Kun pöytäliina on nähnyt parhaat päivänsä, siitä tulee käsipyyhe tai leivinliina.
55. Luulen, että olen perinyt tämän hamstraus- ja kierrätystaipumuksen äidiltäni, joka säästää ihan kaiken.
56. Meillä ei ole yhtään uutena ostettua huonekalua, paitsi sänky, jonka mies on ostanut aikoinaan muuttaessaan pois kotoa.
57. En ole ostanut uusia vaatteita (yhtä tunikaa lukuunottamatta) puoleen vuoteen.
58. Olen pärjännyt ihan hyvin ilman uusia vaatteita, vaikka parissa lempipaidassani onkin nyt reikiä.
59. Se ei haittaa, käytän niitä vain kotona, ja vaatekaapissani on paitoja yllin kyllin.
51. Luulin, että alkaisin tuntea tarvetta ostella kaikkea muuta, mutta enpä tunnekaan.
52. Harvat ihmiset tuntuvat ymmärtävän uudenvuoden lupaustani, eli vuotta ilman uusia vaatteita.
53. Jos minulla olisi ompelukone, ompelisin luultavasti silti itselleni jotakin piristävää.
54. Muutenkin minulla on kaapissa paljon keskeneräisiä ja suunniteltuja ompeluksia.
55. Voisin vaihtaa sohvani toimivaan ompelukoneeseen.
56. Jos keittiössämme olisi tilaa, haluaisin sinne sohvan.
57. Voisin istua siinä lukemassa, tai ottaa siinä torkut, eikä minun välttämättä tarvitsisi lähteä keittiöstä ikinä.
58. Keittiö on lempihuoneeni.
59. Siellä pitää olla aina kukkia sekä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.
60. Lopetin lihan syönnin 16-vuotiaana.
61. Sittemmin olen syönyt lihaa silloin tällöin, ja nykyään useamminkin, sillä taloudessamme muut ovat lihansyöjiä.
62. En silti välitä erityisemmin lihan mausta, enkä saattaisi syödä esimerkiksi pihvejä.
63.Tutkimusten mukaan nykylapset syövät liikaa rasvaista lihaa ja liian vähän kasviksia.
64. Silti monet kritisoivat minua siitä, että lapsemme ei syö joka aterialla lihaa tai kalaa.
65. Tänään meillä syödään peruna-purjososekeittoa, meille aikuisille sekaan murustellaan myös fetaa.
66. Juustot ovat lempiruokaani, paitsi sinihomejuusto, sitä en voi sietää.
67. Lempijuustoni on cheddar.
68. Asuessani 2000-luvun alussa Englannissa saatoin ostaa kaupasta cheddaria ja syödä sitä suoraan paketista, paljaaltaan.
69. Nykyään meillä ei syödä cheddaria miehen laktoosi-intoleranssin takia.
70. Toisinaan minua harmittaa, ettemme voi syödä joitakin lempiruokiani miehen ruoka-aineallergioiden vuoksi.
71. En silti ikinä sanoisi sitä miehelleni, joka on minulle lapsen lisäksi tärkeintä maailmassa.
72. Jaan usein elämäni mielessäni entiseen ja nykyiseen.
73. Nykyinen alkoi kun lapsi syntyi, sillä koin sen myötä melkoisen arvomuutoksen.
74. Ennen lapsen syntymää ura ja tulot olivat minulle tärkeitä, ja minulla oli kaksi työpaikkaa.
75. Ennen työputken alkua kirjoitin paljon runoja, mutta työ tappoi luovuuden.
76. Tuo kuulosti melko kliseiseltä, mutta minun kohdallani se oli totta.
77. En myöskään saanut tehtyä graduani töissä ollessani, koska en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään siihen.
78. Vaikka minulle onkin nyt tärkeää saada se valmiiksi ja valmistua, en erityisemmin kaipaa työelämään.
79. Mutta runoja olisi kiva kirjoittaa.
80. Kiitollisuus ja kohteliaisuus ovat mielestäni suurimpia hyveitä.
81. Ihmiset tuntuvat usein hämmentyvän ja nolostuvan kiitoksista ja kohteliaisuuksista.
82. Se on minusta surullista, sillä se kertoo paljon ajastamme ja keskustelukulttuuristamme.
83. Jos joku kohtelee minua epämiellyttävästi, heittäydyn ylikohteliaaksi ja ystävälliseksi.
84. En tee sitä siksi, että haluaisin nolostuttaa toiset tai huomauttaa heille sillä tavalla heidän huonosta käytöksestään.
85. En vain näe mitään syytä levittää huonoa mieltä ympärilleni, etenkin jos joku on jo valmiiksi huonolla tuulella.
86. Toivon, että lapsestani tulee toiset huomioon ottava ja kohtelias.
87. Itse olin lapsena toisinaan yksinäinen, ja elin mielikuvitusmaailmoissa.
88. Alle kouluikäisenä minulla oli mielikuvituskaveri nimeltä Maarit, mutta hän ei muuttanut mukanamme talosta toiseen.
89. Parhaat ystäväni olen kuitenkin tavannut alle kouluikäisenä tai ala-asteella.
90. Tiedän, että elämä on oikeasti valoisampaa kuin usein jaksan uskoa.
91. Olen aina ollut hiukan stressaaja-tyyppiä ja perfektionisti, vaikkakin alisuorittaja.
92. Nykyään en enää stressaa mistään, vaan annan elämän kuljettaa ja luotan siihen että kaikki järjestyy niin kauan kuin me kolme -- siis minä, mieheni ja lapsi -- olemme yhdessä.
93. En tarvitse sitoutumiseen sormuksia tai allekirjoituksia, mutta mies haluaisin naimisiin.
94. Hän on monessa suhteessa vanhanaikaisempi kuin minä, ja se ehkä tekeekin hänestä niin turvallisen.
95. Ennen häntä olen kokenut monta huonoa (mutta myös monta hyvää) ihmissuhdetta.
96. Ikimuistoisin poikaystäväni, josta on myös olemassa monta hauskaa anekdoottia joita jälkeenpäin on kerrottu hymyssä suin tyttöjen illoissa, oli täysin erilaisesta kulttuuritaustasta kuin minä.
97. Hauskin anekdooteista on se, kun olimme kerran lähdössä juhliin, ja jouduin vaihtamaan vaatteeni monta kertaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Kun olimme myöhässä jo noin tunnin, mies totesi lopulta, että "Now we match", ja pääsimme (lopultakin, jos minulta kysytään) liikkeelle.
98. En ole kovin tarkka pukeutumisestani, enkä osaisi käyttää jakkupukuja.
99. Lempivaatteitani ovat tunikat, ja pukeudun lähinnä vaatteisiin jotka tuntuvat mukavilta päällä.
100. Olisin helposti keksinyt vielä ainakin sata asiaa lisää.
Minusta on tosi typerää sanoa jollekin, että nyt olisi hyvä hetki tehdä lapsi. Mistä kukaan muu voi tietää teidän perheen tilannetta niin hyvin, että voi tuollaisessa asiassa ruveta neuvomaan?!
ReplyDeleteMinullakin on ollut mielikuvituskaveri, sen nimi on ollut Hania, mutta minä en muista häntä lainkaan.
Näitä oli kiva lukea.
Hei, tämä oli kiva, uppouduin ihan kokonaan tekstiin ja kuvittelin kaikki hetket.
ReplyDeleteMinäkin olen stressaaja-tyyppiä ja rakastan ukonilmaa.
Mielenkiintoinen lista, paljon hyvää ja rehellistä pohdintaa.
ReplyDeleteEn minäkään lähtisi ketään neuvomaan, että milloin tehdä lapsia. Ja kun ei niitä lapsia aina noin vain tule, vaikka kuinka olisi ajankohta ns. otollinen.
Olen itsekin miettinyt ihan noita samoja, että jaksaisiko vielä toista, kun on ensimmäiestä yhä ihan poikki. Meillä on herätty viime aikoina 5: ltä aammulla. Mutta onneksi on valoisaa, se auttaa jaksamaan. Se ja kahvi.
Tuo uudenvuoden lupauksesi on minusta hieno ja ihailtava päätös.
Hurjasti heräsi ajatuksia tästä sinun listasta.
Kiitos Mimmi!
Unohduin lueskelemaan tätä kahteenkin otteeseen... ja kivat kuvat myös! Tuo missä nuo sohvalla lukevat, ihana.
ReplyDeleteMinä olen tehnyt samoin huomaamatta, siis ollut ostamatta melkein mitään. Puolen vuoden aikana olen ostanut yhdet housut, nekin lastenvaatekutsuilta. Enkä osta, mitään. Sitten ystävä ompeli pari tunikaa, mutta niitä ei sillä tavalla lasketa. Hyvältä tuntuu tämä valinnaksi muuttunut kuluttamattomuus.
Aamuihmisiä asuu meilläkin, ja minä en kuulu niihin.
Ikääsi jäin miettimään ja sitä mitä luulet meidän lukijoiden luulevan. :) Ja omaa ikääni myös.
Ihana,ihana lista! Olisin mielelläni lukenut ne toiset sata asiaa lisää:) Tekisi mieli kommentoida joka kohtaan jotakin mutta ehkä ei kuitenkaan.
ReplyDeleteMeillekin tuputetaan toista lasta ja se tuntuu tyhmältä. Sitä ei tule nyt eikä varmaan koskaan,tällä hetkellä tuntuu siltä.
Ja minäkin olen niiiiiin iltaihminen että! Viimeiset kaksi vuotta aamut ovat olleet entistäkin ikävempiä..liian aikaisia herätyksiä ja liian lyhyitä yöunia. Huh. Mutta eiköhän se tästä:)
Nyt minäkin jäin kovasti miettimään,että minkä ikäinen olet..veikkaan,että samanikäinen kuin minä tai sitten vuoden pari vanhempi. Ehkä:)
Ja tuo kukka pöydällä-kuva on kaunis!
T. Toinen hamsteri
Hei,
ReplyDeletehyvä lista, jotenkin siihen upposi täysin!
Minä jostain muualta luin että olisit 31 tai 32.. muistankohan oikein..? ja olin aina ajatellu sinut 23 vuotiaaksi:DDD
Minusta lasten saantia koskevat kysymykset pitäisi kieltää, koska itsellä vaikea saada se nro 1 ja silti muistetaan kysyä että joko joko ja mikset jo ja sitä rataa. Se on raskasta.
-Tessa-
(Onko muuten outoa, että anonyymit kommentoi..? itselle tulee jotenkin hullu olo välillä ja sellanen tunkeutuja fiilis..)
Tämä oli taas ihan mahtavan ihana lista. Näitä on tosi kiva lukea, kun ihmiset kertovat niin hienoilla tavoilla mielenkiintoisia asioista itsestään. Minäkin olen ehdottomasti iltaihminen, viihdyn parhaiten keittiössä ja ironia on elämän suola. Minun mielestä lasten hankkimisessa, siis siinä kuinka pitkä väli lasten välillä esim. on, pitää kuunnella vain itseään. Jos tuntuu siltä, ettei ole valmis, on hyvä odottaa. Sisaruksista voi olla paljon iloa toisilleen, vaikka olisi pitkäkin väli. Niin meillä ainakin :)
ReplyDeleteNämä kuvat olivat muuten kauniita, teillä on tosi tunnelmallinen koti.
Minäkin muistan tuon jostain hönkivän suomalaisen normin, että lasten olisi hyvä syntyä tiheään, parin vuoden ikäerolla. Meille oli selvää, että unenpuutteen vuoksi toista ei harkittu ennen kuin eka oli yli kaksivuotias ja toisaan alkoi nukkua järkevästi yöllä. Näin ollen ensimmäisen ja toisen väliksi muodostui neljä vuotta. Se on ollut aivan hyvä ikäero! Esikoinen on ollut tarpeeksi iso, että hänellä on ollut omia juttujaan (ei kärsinyt mustasukkaisuudesta), on osannut iloita vauvasta ja nyttemmin veljistä, on ollut tarpeeksi iso ottamaan vähän huomioon pienemmän näkökulmaa jne. Ja he ovat leikkineet todella paljon yhdessä, vaikka ovat eri sukupuoltakin. Eli peesaan ajatusta siitä, että lapselle on hyvä antaa mahdollisuus sitten, kun sen oven avaaminen tuntuu itsestä hyvältä, ei minkään ennakolta määrätyn aikataulun mukaan.
ReplyDelete(Meillä on kuopuksen ja keskimmäisen välissä se "ihanneikäero" ja mietin aina sen ajatuksen viisautta, kun he riitelevät keskenään, kun kumpikaan ei ole tarpeeksi toista viisaampi niin että osaisi joustaa... )
Hyvä lista, tätä oli kiva lukea. Ja toinen kroonisesti väsynyt täällä tuntee myötätuntoa. Meillä esikoinen alkoi nukkua öitään kunnolla vasta viime talvena - täytettyään kahdeksan vuotta... Ja että juuri tämän unenpuutteen vuoksi väliä seuraavaan oli neljä vuotta. Ihan niin kuin Marikkikin kirjoittaa...
ReplyDeleteVoi miten mielelläni olisin lukenut sata asiaa lisää. Tässä on niin paljon sellaista oikeaa pohdintaa, että tulee ihan sellainen olo kuin juteltais. Voi että.
ReplyDeleteMeri ennen sadetta ja syysmyrskyt, voi että niistä tykkään myös ja siellä opiskelukaupungissa ne olivat syksyllä upeita.
Mietin tuota muiden ihmisten kysymystapaa, sitä että tullaan suoraan sanomaan, neuvomaan tai kysymään, että eikö teidänkin nyt pitäisi tai miksikä, esimerkiksi toinen lapsi. En ymmärrä sitä ollenkaan, olen paljon ajatellut, että onko se jokin kulttuurijuttu vai mikä se on. Itse olen joutunut toisenlaisten kysymysten eteen, mutta tavallaan yhtä tunkeilevien ja loukkaavien, monen vuoden aja. Vasta nyt olen opetellut ulkoa vastausfraasin, sellaisen joka ei ehkä loukkaa kysyjää, yritän olla edelleenkin kait sitten kilttityttö, mutta kuitenkin sanon ponnekkaasti mielipiteeni ja ehkä hieman häkellytän tunkeilevaa kysyjää. Se on auttanut.
Kiitos sinulle näistä ajatuksista.
Uteliaisuudesta nyt aloin miettimään mikä ikäsi onkaan. Ihan ajattelisin sinun olevan omaa ikääni..siis 30 tai ehkä hieman yli.
ReplyDeleteLasten jälkeen olen minäkin muuttunut pelokkaammaksi (jopa neuroottiseksi joissakin asioissa), enkä tykkää siitä yhtään. En tykkää myös että meilläkin tv on lapsenvahti aika usein.
Erikoista kyllä että tarvii toisten neuvoa lastenteossa. Varsinkin kun niitä ei tehdä vaan saadaan (jos saadaan). Mullekin alettiin heti töissä vihjailla kun olin esikoisen jälkeen palannut hoitovapaalta, että eikös nyt sisarus olisi kiva. Lapsi oli siis silloin 1,5-vuotias. Teki mieli alkaa näytellä ja itkeä: "multa jouduttiin poistaan kohtu!" tai napauttaa että "eikös nyt olisi sun vuoros, mä olen osuuteni hetkeksi aikaa tehnyt kun vasta vauvan pyöräytin." Mutta eihän siinä tilanteessa suutaan saa auki.
Ensinnäkin, kiitokset kaikille ihanista kommenteista, ja anteeksi kun en ole ehtinyt vastaamaan mitään, meillä karhunpentu sairastaa korvatulehdusta... Jälkikäteen huomaan, että lista keskittyy melkolailla ihmissuhteisiin ja kotiin, joten voisinpa vaikka miettiäkin joskus ihan toista listaa, semmoista mikä kertoo minun lempiasioista (näiden tässä mainittujen lisäksi). Nyt kuitenkin kommentoin kommentteja sitä mukaa kun ehdin, vähän kerrallaan :)
ReplyDeleteJonna: Minustakin on typerää kysellä lapsien tekemisestä tai toisaalta vaikka sinkuilta siitä että millos sitä parisuhdetta... Kun aina ne asiat eivät ole vain tahdosta kiinni, ja muutenkin tilanteita voi olla niin monia.
Solen: Jäädään odottelemaan innolla niitä ukkosia! :)
Celia: Hui, viideltä! Meilläkin oli semmoinen kausi, mutta onneksi se meni ohi. Luulen, että tätä väsymystä olisi paremmin kestänyt nuorempana, mutta nyt ajatus toisesta ja yövalvomisista kuulostaa tosi raskaalta.
Ilse: Hienoa, että pystyt olemaan ostamatta, etkä edes huomaa sitä! Oma päätökseni oli seurausta vaatteiden osteluvimmastani ja ylitse pursuavasta vaatekaapista, mutta myös siitä, että halusin todistaa sekä itselleni että muille, ettei sitä vaatetta (niin kuin muutakaan tavaraa) niin paljon oikeasti tarvi. Tessan kommentti ikääni liittyen on paljonpuhuva, niin juuri arvelin ihmisten ajattelevan. :)
Niina: Jotenkin sitä miettii, että onko itsekäs kun ei tahdo sitä toista, että olisihan siitä tuolle ensimmäiselle niin paljon iloa. Mutta mukava kuulla, että meitä on muitakin jotka tuntevat samoin tässä asiassa. En muista, minkä ikäinen olet, mutta voi olla että veikkauksesi osuu hyvinkin oikeaan. :)
Tessa: Ei minusta ole ollenkaan outoa, että anonyymit kommentoivat, sitä paitsi muistan sinun kommentoineen ennenkin, joten et sinä minusta tunnu anonyymiltä mitenkään, vaikkei sinulla omaa profiilia täällä bloggerissa olekaan. Iän muistat lukeneesi aivan oikein, olen 31 ja täytän 32 tänä vuonna. Koen tällä hetkellä niin paljon uusia asioita ja tunteita, että kuvittelisin kuulostavani välillä lapsellisen tietämättömältä, siksi myös arvelin ihmisten kuvittelevan minut nuoremmaksi. Mutta sitä en voi kuvitellakaan miten raskasta sinun tilanteessasi on vastailla niihin toistuviin uteluihin lapsista, joita parisuhteessa oleva nainen saa aina kuulla. Miksihän miehiltä ei muuten kysellä? Voimia sinulle, toivottavasti joskus saatte kaipaamanne, tavalla tai toisella!
Kirjailijatar: Kiitos kuvakommentista, kerrankin tilaisuus käyttää satunnaisia näpsyjä jotka ei ole sopineet muihin postauksiin. Ironia on tosiaan elämän suola, valitettavasti vaan semmoinen jota kaikki ei aina ymmärrä, eikä varsinkaan kirjoitettuna (siksi vältän sitä täällä). Ainakin minut on monesti ymmärretty hyvin väärin... Onneksi nykynuoret tuntuvat arvostavan sitä huumorinlajina, muuten en pärjäisi töissä millään! :)
ReplyDeleteMarikki: Niin minäkin ajattelen, että kaikki aikanaan. Tosin en ole ihan varma, haluanko toista ollenkaan, mutta voi olla että mieli muuttuu ajan kuluessa. Toivottavasti vain keho kestää ajan!
Anjuska: Hyvä että teillä on tilanne jo korjaantunut, mutta hui kauheaa, 8 vuotta huonoja unia! Toivottavasti meillä ei sentään mene ihan noin kauan, tai tulen hulluksi! :)
himalainen: Minäkin olen monesti miettinyt, että miksi naisen keho ja koko elämä on yhteistä omaisuutta, josta saa kysellä henkilökohtaisia ja potentiaalisesti loukkaaviakin asioita tuosta vaan. Ei mieheltä kukaan juhlissa kysele, että joko on toinen tulossa, eikä sinkkuveljeltäni tivata jatkuvasti (kuten minulta yhteen aikaan), että mitenkäs se seurustelu, eikös se kohta olisi aika miettiä sitä perheen perustamista... Minulla on sama juttu, olen kilttityttö tässäkin suhteessa, vastaan kiltisti, naureskellen, mietin mielessäni kostoa jota en koskaan toteuta vain siksi, että kestäisin jatkuvan vastailun. Mutta omituiselta se tuntuu silti, että puolitutuillakin on meidän kulttuurissa lupa kysellä tuommoisia.
Riikka: Olisit näytellyt vaan! Just niin varmaan pitäiskin tehdä, ei olla kilttiätyttöä vaan nolata kyselijät ja vihjailijat kunnolla! Tuosta sun kommentista tuli hymy huulille ja mieleen yks lempikohtauksistani Bridget Jonesissa, se kun Bridget on siinä eka kirjassa jossain parisuhteellisten illallisilla ja kaikki (miehet) kyselee, että no jokos Bridget tapailee jotain jne. B miettii mielessään, että mitenköhän suhteessa olevat suhtautuisivat, jos hän alkaisi kysellä, että vieläkös teillä luistaa sänkykammarissa... Tietenkään ei kysy, mutta kyllähän se aivan oikeutettu vastaus ois!
Hieno lista! Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa, mutta en ole tainnut kommentoida kertaakaan. Olen lukenut muidenkin listoja, mutta tämä sinun listasi sai minut kirjoittamaan omankin.
ReplyDeleteTuosta iästäsi. Olen sinua vuoden nuorempi ja ajattelen kaikkien aina olevan suurinpiirtein ikäiseni. Välillä hämmästyn, kun joku paljastaa olevansa 23 ta 25. Ihan lapsi! Tai minä ainakin olin vielä sen ikäisenä. Jotkut vain kypsyvät hitaammin erilaisille asioille, kuten lasten tekemiselle.
Juuri eräs terveydenhoitaja telkkarissa sanoi mielestään olevan huono asia, että suomessa lapset hankitaan niin putkeen. Vanhemmat eivät ehdi toipua kunnolla välissä, väsyvät ja eroavat helpommin. Tiedä sitten onko se totta. Mutta nyt 3 kk vanhan, ensimmäisen lapsen äitinä tuntuu järkyttävältä, että monien lapsilla on vain reilu vuosi ikäeroa. Ainahan sattuu vanhinkoja, mutta että suunnitellusti!
Kiva kuulla etten tunnu miltää friikiltä. Yritän ryhdistäyty ja tehdä profiilin. Joskus vielä;D Luen JOKA PÄIVÄ samassa järjestyksessä blogeja! Ekaksi Liivian luo, sitten Chocolate cirkus, sieltä Muruiselle ja muruisen listalta Koivukujalle ja sinun listalta sitten Juntusen naapuriin. Ja sitten MAIJJAlle:) Tietenkin satunnaisesti muitakin esim. Vihreä Talo.
ReplyDeleteAina töiden jälkeen kahvikuppi käteen ja tietokone auki ja katsomaan kuvia ja lukemaan teidän kuulimiset, teidän "tuntemattomien":) blogi maailma on ihmeellinen!
Kiitos,
että saan käydä lukemassa kirjotuksiasi ja katselemassa kuvia.
-Tessa-
Anna: Kiva kun kommentoit! :) Ja hauskaa, että listani innosti tekemään omasi, se vaikutti mielenkiintoiselta, tulen lukemaan sen tarkemmin. Kyllä minustakin tuntuu lapsen suhteen (tyttö on nyt kohta 1v ja 3kk), että jos tähän vielä toinen tulisi, niin hurjasti pitäisi jostakin löytää itselleen lisäenergiaa. Ainakin minulle on parempi, luulen, pitää vähän taukoa.
ReplyDeleteTessa: Reittisi kuulostaa hyvältä! :) Minulle on kertynyt noita luettavia niin paljon, että välillä tunnen epätoivoa kun en ehdi lukea, enkä varsinkaan kommentoida, lähellekään kaikkia jotka haluaisin. Mutta ihania blogeja ja ihania ihmisiä niiden takana on niin paljon, tahtoisin ehtiä kurkkaamaan kaikkien maailmaan! Blogimaailma on ihmeellinen, välillä tuntuu kuin tuntisi nämä "tuntemattomat" ihmiset paremmin kuin omat sisaruksensa tai parhaat ystävänsä.