onni on sinitaivas
Kirjoitin eilen hirveän pitkän postauksen, englanniksi, se jäi vähän kesken, en usko että kirjoitan sitä loppuun.
Kasasin kirpputorikasaa, vien kaikki pienet pois mitä ei tarvita, ja sitä on paljon.
Elokuussa vien suuretkin.
Toivottavasti joku tarvii niitä, sohvia ja telkkaria ja digibokseja ja dvd-soittimia ja vhs-laitteita ja sittereitä ja rintareppuja ja kasakaupalla kuppeja, purkkeja, purnukoita, vaatteita, leluja, sitä on niin paljon.
Tänään ajattelen kauniita asioita ja soitan lähimpään kestovaippalainaamoon, en tiennyt että semmoisiakin on. Tai siis vaipoista tiesin, tietysti, kun olen niitä ajatellut mutta sitten ollutkin laiska ottamaan selvää, se on ihan tyypillistä minulle, mutta vaippakirjastosta en. Nyt kun sain ne selville, selvitän seuraavaksi miten vaippoja tehdään itse. Jos jaksan.
Toivoisin, että isona lapsi voisi uida meressä, poimia luonnonkukkia, pyydystää sadepisaroita kielelle ja maata vihreällä nurmella katselemassa sinistä taivasta jos haluaa.
Nämä sinitaivaskuvat kyllä hurmaavat.
ReplyDeleteMeillä olisi tuota tavaraa myös. Voisin perustaa kaupan näillä tavaroilla. Toisaalta me ollaan kyllä koko perhe sellaisia, että me jemmataan vanhoja kuluneita juttuja ja sitten rakennetaan ja värkätään niistä uutta. Niin kauan kun asutaan tässä ei ole ongelma, mutta kun pitää muuttaa, sitten on kyllä hankalampi juttu.
Muistan, että teilläkin se muutto edessä.
Kiitos muuten kun vinkkasit siitä Beavanin kirjasta, olin unohtanut koko kirjan, keväällä sitä katselin, mutta sitten se jäi. Nyt menin heti kirjastosta silloin torstaina sitä etsimään ja siellä se oli, luin sen heti. Siinä oli paljon asioita, joita jäi ajattelemaan. Haluaisi kyllä itsekin enemmän vaikuttaa siihen, että on sinistä taivasta jäljellä. Huomasin, että se kirja oli tosi hyvä muistutus järkeilyyn. Pärjää niin vähälläkin. Mulle tuli siitä sellainen ruokasykäys, haluan entistä enemmän tietää tarkasti mitä syön. Jos yrittäisi elää niin, että söisi vain kauden aineksia läheltä.
Minusta oli ihana se kohta kirjassa, kun tuo kirjoittaja huomasi, että lapsi opetti hänelle, mikä on tärkeää. Ei se, mihin ollaan menossa, vaan se missä on. "Osata elää ei ole jotain, mitä meidän on opetettava lapsille. Osata elää on jotain, mitä meidän pitää varoa ottamasta heiltä pois." :)
himalainen: Mekin jemmataan ja uusiokäytetään, mutta nyt kun pitää muuttaa, täytyy myös osata luopua, ja oikeastaan ihan hyvä niin.
ReplyDeleteMinäkin luin tuon Beavanin kirjan melkein kerralla läpi, ja samanlaisia ajatuksia tuli, niistä juuri eilen kirjoittelin, mutta se kuulosti jotenkin niin saarnaukselta. Että miten sitä jotenkin alkaa ajatella, että kyllä me tehdään jo tarpeeksi, nyt on jonkun toisen vuoro. Niin kuin nyt vaikka tuo vaippa-asia, jotenkin olen antanut itseni ajatella, että no kun meillä jo on nuo kertakäyttöiset olleet käytössä, niin ei kai sitä enää kannata vaihtaa, puolen vuoden päästähän tässä jo pitäisi opetella potallekin, ehkä seuraavalle sitten semmoiset jos seuraava tulee. Eihän sitä niin pitäisi ajatella.
Ja ruokaa aloin ajatella myös, siihen liittyen teimme muutamia isoja ja pieniä päätöksiä miehen kanssa, kirjoitan niistä varmaan joskus myöhemmin.
Minustakin kirjan parhaat kohdat liittyivät nimen omaan lapseen, siihen miten innoissaan hän oli monista muutoksista, siihen ettei lapsia tarvi suojella vesisateelta tai elämältä. Tuo mainitsemasi oli hieno kohta.
Toivon tuota samaa mitä sinäkin, mitä tuossa lopussa sanot. Toivon, toivon.
ReplyDeleteIhanat sinitaivaat!
Kommenttini ovat tynkiä vaikka mielessä käy paljon, mutta nyt ei vain ehdi. Kuitenkin aina haluaisin jättää jonkin sanan, vaikka ajasta on tullut yhtäkkiä kovin rajallista.
Ihana tuo sinun toiveesi. Uskon, että se toteutuu :) On ihmeellistä, miten lapset imevät meistä mallia ja toimivat samoin kuin olemme itse toimineet. Juuri tuossa eräs ihminen ihmetteli, kuinka minun lapseni lukevat niin paljon ja enpä minä muuta osannut sanoa kuin että kaipa siksi, että itse olen aina nenä kirjoissa kiinni. Olen varma, että lapsesi makaa jonain päivänä maassa ja katsoo tuota ihanaa sinitaivasta, jonka olet näihin kuviinkin saanut.
ReplyDeleteToivottavasti toiveesi toteutuu. Silloin se ehkä on mahdollista myös minun tyttöselleni.
ReplyDeleteOmpelin juuri ensimmäiset vaippani. Toisen kaavan löysin netistä ja toisen Suuresta käsityölehdestä. Lisää on jo leikattuna. Materiaalina käytin vanhoja vaatteita. Kannattaa siis ehkä katsastaa kirpputorikasat vielä sillä silmällä. Kestovaippainfon sivustolta löysin tietoa vaippojen ompelusta. Siellä kannattaa käydä. Oli muuten yllättävän helppoa tuo ompelu.
Ilse: Tiedän tunteen, en minäkään ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin, kun maailma on täynnä ihania asioita ja blogeja. Kiva että sanoit jotain, kuitenkin!
ReplyDeleteKirjailijatar: Niin minäkin toivon, että osaan siirtää sen eteenpäin niin kuin sinäkin kirjat. Ja että maailma on sellainen, jossa voi.
Anna: Löysin nuo samat ohjeet. Mietin myös, saisiko vaippahommassa jotenkin hyödynnettyä myös pieneksi käyneiden bodyjen alaosia, kun yleensä ne ovat liian pieniä pituus-, ei leveyssuunnassa (tyttömme on pitkä ja hoikka). Perustan illalla äidin kanssa suunnittelutoimiston keittiön pöydän ääreen, vinkkaan täällä jos onnistumme kehittelemään oikein toimivan innovaation. :)
Mulla olisi käyttöä telkkarille ja dvd-soittimelle... Muutan omaan kotiin ja haluaisin katsella yhä elokuvia. Täytyy ehkä hankkia ne.
ReplyDeleteKaunis toiveesi. Ja hienoin on tuo lisäys, "jos haluaa". Se on tärkeintä, jos itse haluaa.
Ilona: Minustakin tuo jos haluaa on ollennaisinta lasten kanssa. Että lapset pääsisivät kirjastoon jos haluavat, saisivat syödä hedelmiä jos haluavat, olla lapsia niin pitkään kuin haluavat. Valitettavasti kaikilla ei näin ole, huomasin sen valitettavan läheltä aivan hiljattain.
ReplyDelete