yhä ylös yrittää
Kaduilla tuulee, voisi kuvitella lähtevänsä lentoon, tuosta noin vaan, kohti korkeaa taivasta. Lapsi kiipeää pöydälle, sieltä on paras yrittää, on jo vähän lähempänä. Minä olen siivousselkätoipilas, vaan nyt voi makuuhuoneessakin taas olla (on kesäverhot ja päiväpeitto helmalakanana kun ei sitä kukaan koskaan siihen päällimmäiseksi laita ja pölytöntä ja raikasta), hain kukat itse, taivuin vielä vähän. Jos en tästä lentoon lähdekään, niin katto varmaan menee, siltä kuulostaa.
Raikasta ja lennokasta viikonloppua!
Makuuhuoneen siivous on parasta kaikista siivouksen lajeista: lopputulos säilyy vähän muita huoneita pitempään, ja ihaninta on ilta, kun saa mennä raikkaisiin lakanoihin... ah.
ReplyDeleteRaikasta viikonloppua sinnekin, toivottavasti selkä toipuu.
Ah ja voih, minulla se makuuhuoneen siivous on vielä edessä. Ihan hävettää kun en muista milloin viimeksi olen pöllyttänyt peitot. Oih.. Kukat on ihania joka huoneessa.
ReplyDeleteOletko lukenut jo kirjan? Mitä pidit?
Ilse: meillä siivoustulos on kyllä valitettavasti hyvin väliaikainen, nyt jo on vaatekasoja ympäri huonetta... Mutta tuulenraikkaat lakanat, ne ovat parasta.
ReplyDeleteSolen: Se on kesken. En oikein osaa sanoa, alkupuoli jotenkin viehätti yksinkertaisuudessaan mutta myös turhautti samasta syystä.
Minäpä en ole taas juuri blogistaniaan kerinnyt,ja sen kyllä huomaa,kaikki menee vain ohitse..uuh.
ReplyDeleteTekee kyllä hyvääkin minulle tämä netitön aika välillä (tai melkein netitön).Hyi mikä sana,muuten,tulinpa juuri ajatelleeksi..NETITÖN,älytöntä,yh!
Hiljaiseloa postauksen kuvissa ihana värimaailma!
Minun pitäisi juurikin pian alkaa siivoamaan.
Paranemisia selällesi!
Virva: tauko kyllä tekee välillä hyvää, minäkin aina silloin tällöin semmoista suunnittelen, mutta jotenkin sitä päätyy aina takaisin. Selkä tuntuu jo paremmalta, onneksi, niin saa nauttia viikonlopusta rauhassa!
ReplyDelete