at the museum
Kuvat eiliseltä reissulta Amurin työläismuseokortteliin. Vaikuttava paikka. Semmoinen, johon täytyy joskus syventyä kuuntelemaan talojen henkeä ja entisten asukkaiden jalkojen töminää kun on hiljaista ja paljon aikaa. Semmoinen, johon lapsi täytyy ehdottomasti viedä sitten kun hän ymmärtää jostakin jotakin. Jotenkin surullisen kaunis, että vetää hiljaiseksi.
Neljä perhettä yhdessä pienessä puutalossa, yksi perhe yhdessä huoneessa, mies miettii ettei me varmaan pärjättäisi, mutta me ollaankin totuttu isoihin tiloihin. Koko kaupunginosa on ollut noita täynnä, tehtaiden työntekijöille rakenettuja puutalokortteleita. Nyt on korkeita kivitaloja, niin kuin tämä meidänkin, kaikkine mukavuuksineen. Miehen mielestä meidän asunnossa on vähän vikaa, ei ole omaa saunaa, mutta museo laittaa kyllä nämäkin valitukset uuteen perspektiiviin.
Tänään ei kuitenkaan valiteta, ja suunnataan myös ihan toiselle puolelle kaupunkia. Siskolla on synttärit, onnea ihana rakas pikkusisko!, ja niitä juhlitaan jossakin kaupungilla, hienosta lahjasta en tohdi laittaa kuvia ettei sankari näe etukäteen. Mukavaa maanantai-iltaa kaikille!
On se hienoa että EDES tuo on säilytetty Tampereella, melkein kaikki muu historia onkin tuhottu. Piti muuten vielä palata siihen kamerajuttuun, kun blogissani kirjoitit että sulla on huono kamera. Että ei se ainakaan näissä kuvissa näy jos muka kamera on huono. Upeita kuvia sinulla aina!
ReplyDeleteMun appiukkoni on noissa kortteleissa elänyt lapsuutensa. Ja moni muu tuttu vanhus.
ReplyDeleteKarmeinta on, että vasta 80-luvulla purettiin viimeiset korttelit. Luulis että joku edistys ja ylpeys olisi jo silloin ollut päättäjillä, mutta ehei. Sileeksi vaan kaikki kulttuuriperintö.
Onneksi mies kävi hakemassa purkujätettä, eli hienoja lankkuja. Niistä on hänen työpaikkansa lattia tehty, kuten myös entisen kotimme keittiön kaapit ja nykyisen kotimme keittiön hyllyt. Historia elää edes niissä.
Hieno museo!
...ja mun isä haki ikkunanpokia;-)
ReplyDeleteMää kÄvin peruskoulun siinä nurkilla, Amurin koulussa.
Luokallani oli yksi tyttö joka asui tuolla. Kävin heillä pari kertaa ja se oli minulle, kerrostalon asukille aika erikoista. Oli yhteiskeittiökin vielä silloin 70-luvun puolivälissä.
Hienot kuvat! Kauniin värinen kaakeliuuni ja Pauligin tekoteetä - loistava :)
ReplyDeleteIhana kakkoskuva Mimmi!
ReplyDeleteKoivukuja siis jäi ja uusi koti on nyt jossain muualla kuin Koivukujalla? Onnittelut uudesta kodista!Toivottavasti olette viihtyneet!
Minä lähdin,mutta palasin-kun en muutakaan osannut.On kivaa olla täällä taas.Syysiloa toivon sinulle!
Riikka, melko rakeisia ne ovat kun läheltä katsoo tai suurentaa, veli piti lyhyen kuvauskurssin eilen illalla Cafe Europassa mutta enemmän kyllä pitäisi tuohon peliin tutustua, kai siitäkin saisi jotain lisää irti jos osaisi.
ReplyDeleteLiivia, noin kai se on vähän joka paikassa, minun entisessä kotikaupungissakin, ärsyttää kun kaikki vanha puretaan "edistyksen" tieltä pois. Se on kyllä hienoa noissa rannikon ruotsinkielisissä isoissa ja pienissä paikoissa, että niissä vanhaa on arvostettu ja sitä on paljon paikallaan.
Piilomaja, ihanko totta, niin vasta vielä? Kuulostaa hurjalta, tosin eilen kuulin myös että 1970-luvulta alkaen vasta on Suomessa viikkokin alkanut maanantaista. Hurjaa, että oma synnyinvuosikymmen kuulostaa muinaishistorialta joissakin tarinoissa.
Minttumaari, kiitos! :)
Ryppymekko, juu, Tampereelle muutimme kuukausi sitten, ja hyvin on viihdytty! Kiva kun palasit, olin kaivannut sinua!