toisenlainen Sanna ja muita mukavia

Yritetään viihtyä sisällä vaikka ulkona on niin upea ilma. Flunssa menee kummallisissa aalloissa, on ihan hyvä olo ja sitten yhtäkkiä taas palelee, silmät kyynelehtivät itsekseen, nenä tukkeutuu, tarvitsee kahdet villasukat ja paksun neuleen ja kaulahuivin, ja sitten taas parin tunnin päästä on niin kuin ei olisi ollutkaan.

Aamulla kannettiin vesivärit ja muut vehkeet kylpyhuoneeseen, riisuttiin, kasteltiin ne minun työpöydällä jo monta päivää kovasti kiinnostaneet askartelumaalipensselit, ja sitten maalattiin. Hauskempaa oli maalata omalle ja toisen iholle kuin paperille, mutta en voinut olla ajattelematta että mitähän niissä väreissä on, tavallisissa lasten jostain marketin hyllyltä ostetuissa, jos leluissa ja vaatteissakin on kaikenmoista myrkkyä. Maalattiin kumminkin, pilkutettiin toisemme kaikenlaisilla väreillä, ja sitten kylvettiin. Se oli hyvä alku päivälle, ja on kyllä ollut muitakin mukavia:

Aamupalahetkestä yhdessä lapsen kanssa on äkkiä tullut hirveän tärkeä hetki nyt kun olen alkanut itsekin huolehtia aamiaisen syömisestä, vaikka se sitten olisikin joku ihan vaatimaton niin kuin tämän aamun täysjyväpaahtikset ja meidän uusi herkku, luonnonjugurtti hunajalla, manteleilla ja kanelilla. (Noiden kaikkien pitäisi auttaa napostelunhimoon ja sen ne tekevätkin, paitsi että herkku itsessään on niin hyvää että sitä tekisi mieli syödä koko ajan.)

Onneksi meillä on paljon kirjoja, niitä jaksaa lukea heikompinakin hetkinä ja muuten niin touhukas tyttö hiljentyy mielellään niiden ääreen kuuntelemaan. Lapsen suosikki on tuo hänen kaimastaan kertova Kristiina Louhen, minun suosikki on oma vanha Gunilla Wolden Toisenlainen Sanna, se pitäisi kaikkien pienten lasten vanhempien kyllä lukea ainakin kerran viikossa: "Kun Sanna on väsynyt hän menee sänkyyn pitkäkseen. Mutta kumma juttu: Sängyssä Sannasta tulee ihan toisenlainen. Hän tahtoo juoda vettä ja käydä pissalla ja taas juoda vettä..."

Välillä tuntuu että jemmailen ihan liikaa kaikkea turhaa, mutta on siitä iloakin, juuri kun ajattelin ettei harmaa lanka taida sittenkään riittää tämänhetkiseen kutomukseen ja että joudun varmaan kehittelemään siihen jotain tyhmiä raitoja, löysinkin askartelukaapista ja lankavarastoista monta pienen pientä ja vähän isompaakin jämäkerää sitä samaa lankaa. Askartelukaapista löytyi paljon muutakin kivaa keskeneräistä puuhaa kaikkiin tuleviin pimeisiin iltoihin.

Huomaan jo välillä ajattelevani vahingossa joulua, ennen lasta en ole koskaan ollut oikein jouluihminen mutta niin vain sekin muuttui, ihmeellistä miten moneen pieneen asiaan itsessä tuollainen pieni ihme vaikuttaa, niin moneen että siitä tulee kaikenkaikkiaan aika iso muutos lopulta, vaikka etukäteen ajattelee että en kai minä tästä miksikään muutu, tämmöinenhän minä olen ja olen aina ollut. Kiertelin netissä turvallisia ekolastenvaatekauppoja etsien sukkahousuja, yhtäkkiä lapsi on niin pitkä että entiset meinaa jäädä lyhyeksi, miten unohdinkin sukkahousut kun ajattelin että meillä on jo koko talveksi vaatteita, mietin semmoisia villasekoitteisia ainakin, ja löysin samalla jo jotain lapsen joulupaketteihinkin. Omassa toivelistassa lukee kirjoja ja rasioita, sovittiin että tänä vuonna miehen ja minun lahjat ostetaan vain kirpputoreilta ja divareista.

On torstaita jäljellä ja toivoa myös, että mahtuisi monta mukavaa vielä. Pitäkää tekin kivaa!